Ruokailujuttuja

Heipparallaa ja hyvää pyhää! Ei sen suurempia, mutta pieniä muutoksia kuitenkin ruokintaan liittyen. Edelleen ollaan samalla, herkullisella ruokintalinjalla ja murkina maistuu sekä pennulle että "melkein aikuiselle".  Mush on toiminut meillä hienosti ja Bianca heittää kuperkeikkaa jokaisena ruoka-aikana. Onnilla oli joku hassu hetkellinen vaihe, että Kongi ei enää oikein kiinnostanut ja kotiin palatessani tuo muovinen kapine oli vain puolilleen tyhjennetty. Nykyään täytetty Kongi, eikä pelkästään oma vaan myös Biancan kelpaisi. Lähtiessäni omille asioille, laitan koirat nauttimaan antimistaan kauemmas toisistaan, ja kameran perusteella se on auttanut hillitsemään Onnia tunkemasta kirsuaan toisten herkkuihin. Eläinkaupasta sain taannoin vinkin, että kalutun luun sisälle voi myös yhtä hyvin laittaa nuo herkut. Tuumasta toimeen ja nykyään Onni saa oman Kongin sekä tuon kuvassa näkyvän täytetyn luun jäädessään keskenään Been kanssa. 

Päivittäiseen "normaalin ruokinnan" yhteyteen olen tuonut pari tippaa extraa. On täysin tavallista, että vanhetessa, etenkin paljon asfaltilla lenkkeilevien koirien anturat kovettuvat jonkin verran. Lisäksi haluan pitää ihon ja turkin hyvässä kunnossa. Kävin kyselemässä tuotteen perään, jolla olisi hyvä vaikutus edellä mainittuihin seikkoihin. Mustissa ja Mirrissä minut vietiin kuvissa esiintyvän Avital lohiöljyn luokse. Sillä ei pelkästään ole vaikutusta turkin ja ihon parempaan laatuun, vaan sen kerrotaan olevan hyväksi myös nivelille. Annostelu on selkeästi kerrottu pakkauksessa ja mukana tulee pieni mitta. Itse lisään annokset tuota öljyä aina iltaruuan sekaan. 

Lisään Onnin annokseen ruokalusikallisen, 10-120min vedessä pehmennettyjä pellavansiemeniä. Ne sisältävät paljon kuituja ja auttavat vatsaa toimimaan paremmin. 

Toivotan mukavaa alkavaa viikkoa, meillä jo tiistai-iltana koittaa matka Vaasaan!

-Jenna

Onnista tulee aikuinen

Heippa! Voisi olla aika kertoa jälleen vähän kuulumisia. Siitä on nyt hieman reilu seitsemän viikkoa, kun hain tuon pienen valkoisen prinsessan uuteen kotiin. Tuntuu, että neidillä meni hiukan kauemmin kotiutumisessa kuin Onnilla taannoin. Kaikki on siitä huolimatta mennyt hyvin ja tyttö alkaa olmaan melko sisäsiisti. Ikää on kuitenkin vasta reilu 14 viikkoa, joten eipä vielä voi olettaakaan, etteikö vahinkoja sisälle sattuisi. Onni taisi olla noin neljä kuukautta, ehkä vähän reilu, kun oppi sisäsiistiksi. Omaan kokemukseeni vedoten, urokset ovat helpompia kouluttaa sisäsiisteiksi kuin nartut. Urokset (tai ainakin Onni) ruikkivat useammin, ja aina ulos mennessä tuli pisu. Tällöin pääsin aina vahvistamaan oikeasta käytöksestä: ulos pissimisestä. Vahingon sattuessa sisälle, en huomioinut tilannetta mitenkään. 

Asia, josta tänään ajattelin teille jakaa kokemuksiani, on tuon rakkaan ensimmäisen villani muutos käytöksessä kesän jälkeen. Onni on aina ollut ihmisläheinen ja luottaa helposti siihen joka on lähimpänä (jos esimerkiksi minä olen poissa). Onni on myös pitänyt ja rakastanut leikkimistä muiden koirien kanssa. Jälkimmäisen piirteen parissa onkin tapahtunut käännös sitten loppukesän. Olen pohtinut, voiko tämä johtua Biancasta? Vai iästä? Villakoirat facebook-sivulla kyselin myös asiasta ja yksi arvaili Onnin olevan mustis Beestä sillä välin kun toiset veikkailivat pienen miehen olevan juuri siinä iässä, jolloin tuo käytösmuutos olisi normaalia. Löysin myös vertaistukea ryhmästä ja monet totesivat iän myötä koiran taas tasapainoittuvan. "Koirasta on tulossa aikuinen."

Käytöksessä huomasin muutoksia lähinnä lenkeillä. En itse koskaan kysy, saako koirani tulla tervehtimään vastaantulijaa ja hänen koiraansa. Biancan kanssa tietysti tilanne on eri, sillä pennun sosiaalistaminen on tärkeää. Mutta silloin tällöin näen vastaantulevan kehonkielestä, että hän haluaisi tulla morjestamaan minua ja koiriani oman koiransa kanssa. Eihän siinä mitään, antaa tulla. Ennen syksyä Onni tervehti aina häntä heiluen toisia ja nuuhki nätisti. Nykyään muutaman sekunnin tervehtimisen jälkeen (tai jos joku urpo omistaja kysymättä päästää koiransa meidän tykö...) Onni rähähtää. On ikään kuin tehtävä heti selväksi, kuka määrää kaapin paikan. Koirapuistoihin ei lähdetä enää oikeastaan ollenkaan, koska siellä on aina yksi kolmesta koirasta, yleensä uros, jonka Onni ottaa silmätikukseen. Tuttujen koirien kanssa Onni tulee edelleen hyvin toimeen. Ja tämä ärhentely on siis erityisesti kohdistunut toisiin uroksiin. 

Olen nyt neuvojen saattamana ottanut käytäntöön mielikuvituksellisen metrin kuplan Onnin ympärille. Toisin sanoen esimerkiksi agilitytreeneissä pyydän, ettei toiset koirat pääsisi metriä lähemmäs Onnia. Tosin onneksi koko treenitilanne on kaikille sama ja jokainen pyrkii välttämään kontakteja toisten koirien kanssa. 

Onni on mulle suunnattoman rakas. Joskus ihan liikutun, kun tuijotan nukkuvaa ja tuhisevaa villakasaa. Toivottavasti olen saanut osoitettua välittämiseni hälle. ♥

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

-Jenna