keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kiintymys

Matkalla töihin sitä kerkeää miettimään kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Tällä kertaa ajattelin, miten ihminen voi kiintyä erilaisiin asioihin. Sopivasti sää oli synkkä ja tyyni, aavistuksen dramaattinen ja sadetta enteilevä, joten uppouduin aiheeseen koko mutkaisen automatkan ajaksi. 

Olen itse oikeasti melko herkkä ja tunteellinen persoona. Välillä kiroan, miksi minulla pitää olla niin suuri empaattinen kyky. Ajattelen ja pohdin välillä ehkä liikaakin, miten joku toinen pärjää ja että onkohan sillä nyt varmasti kaikki hyvin? Sen takia minulle iskee välillä melko stressaantunutkin olotila. Siitä huolimatta, että olen sentimentaalinen, osaan olla topakka ja ottaa ohjat käsiin jos tilanne niin vaatii. Olenhan sentään esikoinen kolmelle pienemmälle ja tehnyt au pair hommia pariin otteeseen Ruotsissa. 

Kiintymyksiä on monenlaista, varmasti. On vahvaa ja kevyempää ja jotain siltä väliltä. Itse kiinnyn asioihin turhankin vahvasti. Muistan aina kun alakoulusta kotimatkalla , löysin kiven. Potkin sitä pitkän matkan ja en missään tapauksessa voinut jättää kiveä minnekään "yksin". Lohkare oli vietävä kotiin loppuun saakka, omaan pihaan, minne tahansa. Joskus kokeilin jättää potkimisen puoleenväliin matkaa. Ei. Palasin parin kymmenen metrin jälkeen hakemaan sen kiven. Huono omatunto olisi kolkuttanut koko loppu- ja ehkä seuraavankin päivän. 

Arkiaamuna ensimmäisenä kun herätyskello on soinut, vien Onnin ulos. Villapöksy on nyt tottunut siihen, että aamulenkin jälkeen mamma alkaa hääräämään ja valmistautumaan töihin lähtöön. Onni hyppää sohvalle ja menee kerälle meidän päiväpeiton (joka siis on sohavlla yön yli) kanssa. Siellä se tuhisee. Maailman söpöin. Joka aamu käyn silittelemässä sitä vähän väliä ja annan suukkoja kuonolle. Toinen on niin levollinen ja rauhassa ja erityisesti tänään, tunsin suurta, sanoinkuvaamatonta kiintymystä omaa koiranpentuani kohtaan. Tunne oli niin voimakas, että melkein liikutuin. Ehkä siksi, koska tiedän miten iloinen Onni on aina kun tulen kotiin. Jäisin mieluusti pennun kanssa kotiin päiviksi, mutta elämässä on pakko edetä ja töitä tehtävä.


Onni 8 viikkoa


Lukiossa on meneillään koeviikko, joten päiviin on tullut pari hyppytuntia. Tänään oli melkeen kolmetuntia luppoaikaa. Kävin lounaalla Järvenpäässä, Kulmakonditoriassa. Ihan mahtavia leivoksia ja ihanat salaatit. Perinteinen kana parmesaani salaatti maistui. 



Jälkkäriks kahvia. Ja vielä tsekkaus tulevaan.


Aikaa jäi vielä sen verran, että pyörähdin fiilistelemässä syksyä sisustusliike PENTIKISSÄ. Aina sinne mennessä tietää, että tuotteet ja esillepano on ajantasalla. Aivan ihania pieniä sisustusideoita, jotka on aseteltu näytille luovasti. Omalla kohdallani ostopäätöksiin vaikuttaa suuresti se, miten tuote esitellään asiakkaalle, erityisesti tälläisissä liikkeissä. Ja asiakaspalvelu (tälläkin kertaa) oli erittäin mukavaa. 


 Ihastuin heti näihin väreihin, joita oli esillä. Syksy ja lämpö. 



Tää oli ihan mahtava. Niin monikäyttöinen. Ajattelin heti, että käyttöä olisi myös Halloweenina.

 Kaiken värin lisäksi, pidän kuitenkin myös neutraaliväreistä. Musta&Valkoinen toimii lähes aina, pienellä väripilkulla höystettynä.





Yksityiskohdat. Ne pienetkin saavat jo paljon ilmettä sisustukseen.






Ja nää huovat. Kaikki mulle kiitos. Laitan villasukat jalkaan ja otan teekupin käteen ja käperryn näiden kaikkien alle.


Vaikka olenkin kesänlapsi, pidän silti syksystä. Silloin voi laittaa kynttilöitä niin, että ne tuovat tunnelmaa. Kynttilöissä on jotain, joka saa mun mielen rauhottumaan. Ja kolean syyspäivän jälkeen on mukava käpertyä sohvalle, viltin alle ja katsella vaikka telkkaria. 

-Jenna








maanantai 26. syyskuuta 2016

Lempijuttu, viikonloput

Viikonloppu meni taas liiankin joutuisasti. Perjantaina lähdettiin ajelemaan kohti Länsi-Suomea, Poria. Matka sujui mukavasti. Yli kahden tunnin ajomatkan aikana, Onnin kanssa pysähdytään kerran, tarpeille ja juomaan. Villapöksy matkustaa nätisti omassa kopassaan. Siellä on pehmeää ja lemppari lelu ja luukin löytyy, mikäli haluaa niitä mutustella. Usein se kyllä nukkuu tai möllöttää muuten vaan. Aluks ajattelin, että saa olla sylissä/jaloissa. Onni kuitenkin löhöilee niin nätisti siellä kopissa nykyään, että miksi ei sitten matkustaisi siellä? Tai mitä jos sen onkin parempi matkustaa siinä kopperossa? Ja täytyyhän mun joskus yksinkin ajella villan kanssa esim. näyttelyihin, joten boksissa olemiseen on enemmän kuin suotavaa totutella. 

Käytössä meillä on Mustista ja Mirristä hommattu Little&Bigger musta kevythäkki, 70cmX52cmX52cm eli M. Kokoja löytyy väliltä XS-XXL. Kääpiövillakoiralle juuri sopivasti tilaa, eikä hintaa ollut kuin vähän reilu neljäkymppiä!

Perjantai-iltana Porissa tehtiin porukalla pekonisienirisottoa. Loppu ilta hengailtiin. Joku oli tullut intistä ja toisella koeviikkoedessä, joten lepo oli tarpeen. 

Lauantaina lähes koko porukka lähdettiin nauttimaan raitista ilmaa Joutsijärvelle. Sää oli pilvinen ja pari tihkusadekuuroa uhkasi, mutta ei osunut kohdalle. Onni oli tietysti mukana, vapaana. Nätisti se kulki meidän kanssa ja nuuhki paikkoja. Pennulle varmasti uusi, jännä ja mieluinen kokemus. 




Vauhti päällä.

Hyvä keppi löyty.


Tuitui...


<3

Lauantai-iltana ajateltiin valmistaa jotain helppoa päivälliseksi/iltapalaksi, päädyttiin lopulta fajitaksiin. Helppoa ja suht nopeaa, mitä nyt pilkkominen vie oman aikansa. 


Jaaa tietysti karkkia, koska lauantai! :)

Sunnuntaina porukka halus intialaista voikanaa ja ei ihme koska se vaan on niiiiiin hyvää, varsinkin naanleipä. 

Kuva iPhone 7

Kuva iPhone 7

Perjantaina ennen Poriin lähtöä mun oli pakko käydä ostamassa itelleni uusi puhelin. Vanha iPhone 5s veteli todellakin viimesiään. Akku vaihdettiin vuoden alussa, mutta kesän jälkeen täytyi taas ladata pariin otteeseen päivän aikana. Plus kaikki muu pikku vika. Olihan se jo melkeen kolmen vuoden vanha. Suunnattiin kaverin kanssa ensin Tammistoon. Poikettiin Gigantissa sekä (no missäpä muuallakaan) Mustissa ja Mirrissä, mistä tarttui mukaan pari juttua. Sen jälkeen suunnattiin Jumboon, DNA Kauppaan. Olin aikasemmin jo käynyt siellä juttusilla, mutta uusia iPhoneja ei silloin enää ollut saatavilla. Sanoivat, että tiistaisin ja perjantaisin noin kello 12-14 tulisi uusi kuorma. Eivät kuitenkaan etukäteen tienneet Applen toimituksista. Eli toisin sanoen: Nopeet syö hitaat. Mentiin sit heti kahdentoista jälkeen kysymään ja YKSI iPhone 7 rose gold oli tullut. Jes! Minä otan sen! Kaiken lisäksi, saan vanhasta luuristani sadan euron hyvityksen. Asiakaspalvelu toimi ja oli mukava, suosittelen! Täältä voit käydä tsekkaamassa nykyisen puhelimesi vaihtoarvon, mutta huomioi, että se on vain arvio. 

Mustita ja Mirristä löytyi Onnille (vihdoin) näkyvä heijastinliivi. Mun mielestä koiralla ei koskaan voi olla liikaa heijastimia. Ostin myös uuden Kongin. Edellinen on hiukan pienempi. Niin, ja kerrankin olin oikeaan aikaan paikalla, hyllyt oli täynnä sitä: Naudan päänahkaa!  Onni ja sen hyvä kaveri Lilli tykkäävät ainakin niistä! Ja Rasvaakin on vain 0,6%.

Ja tässä se on, uusi iPhone. Ompa kiva kun puolen tunnin lenkin jälkeen, kokoajan napit korvilla, vain yksi prosentti akkua on kulunut!

Lopuksi vielä pari kuvaa Onnista uuden heijastinliivin kanssa. :)




Kivaa maanantaita ja hyvää Euroopan kielten päivää 2016 kaikille!

-Jenna





torstai 22. syyskuuta 2016

Minä ja villainen

Puin ja suodatin asiaa pitkään (voidaan siis puhua muutamista vuosista), pitäisikö sitä itse ryhtyä kirjoittelemaan jonkin sortin blogia. En kuitenkaan koskaan löytänyt sopivaa syytä/aihetta, mitä jakaisin julkisesti. En koe itseäni niin sporttiseksi, healthylifestyle persoonaksi, että aloittaisin rustaamaan mustaa valkoiselle liikunnasta ja ruuasta. En ole myöskään kovin muotitietoinen. Lähinnä seurailen muutamia ihania ruokabloggaajia, sillä myönnettäköön, ruoka on melko lähellä sydäntäni. (Okei, kyllä sitä tulee seurattua muutamaa bloggaajaa, jotka päivittävät uutta vaatevarastoaan.)

No mutta, se aihe. Taloon muutti heinäkuun toinen päivä musta kääpiövillakoira (Bebella's Magic of Dream) Onni. Päätös rodusta oli aika helppo ja nopea. Ensimmäinen prioriteetti rotuvalinnalle oli se, että se on allergiaystävällinen. Kahdella veljelläni on infektioastma ja haluan heidän voivan tavata koiraani ilman hengenahdistusta ja silmien vuotoa. Villiksistä ei myöskään lähde karvaa. Pidän myös villakoirien ulkonäöstä, niin kauniit kasvot! Tutustuin ja selasin vielä läpikotaisin erilaisia sivustoja, koskien puudeleita. Huolellisesti (osaan varmaan ulkoa mokoman sivuston :D) kaivoin kaiken tiedon villakoirista esille osoitteessa http://www.villakoirakerho.com/. Nyt olin 100% varma rotuvalinnastani. Pommitin kasvattajia ja kyselin milloin on pentusuunnitelmia. Onni tuleekin olemaan keskeinen aihe blogissani. Hänestä teen tarkemman esittelyn myöhemmin, mutta näin alustavasti voin jo kertoa, miten ihana hömppä villahousu, suurella sydämellä hän on!

Tulen varmasti päivittämään blogiani muistakin arjen menoista kuten minä, yliopisto, ulkoilu, ruoka, koti. Instagramista minut löytää nimellä jennaoliviaa. Käyttäjätilini on yksityinen (lähinnä työharjoittelun takia), mutta ei tarvitse arastella seurauspyyntöä... :)

Tässä vielä katsaus osa tulevasta:

Onni vajaa 8 viikkoisena.

Pieni unikeko.

Trimmissä käytiin Valkeakoskella Minna Isosompilla https://www.facebook.com/Kertunhovin/?fref=nf

Yks ihana syyspäivä naapurin ja sen russelipennun kanssa Kalkkikalliolla. Nää on kyl kaks hölmöläistä... :)



<3


Ihanaa tulevaa viikonloppua. Mulla huomenna vapaa ja matka suuntautuu kohti Länsi-Suomea.

-Jenna