tiistai 14. helmikuuta 2017

Hyvää ystävänpäivää! ♥

Tänään on mukava päivä tiedossa. Siivoilua (kyllä, pidän sitäjuuri nyt ihan mukavana asiana), ruuanlaittoa, kaunis sää ja kaks ihanaa opiskelijaystävääni tulevat kylään illalla. En tiedä välttämättä miten selviäisin ilman näitä kahta Vaasassa. Heistä on tullut minulle todella tärkeitä ja toivon, että lähdettyäni syksyllä Jyväskylään voimme edelleen pitää yhteyttä!

Vanhemiten sitä oppii ennakoimaan ja tulkitsemaan uusia tuttavuuksia, ovatko he kanssasi samalla aaltopituudella. Itse olen reipastunut ja koitan aina tutustua uusiin ihmisiin. Viime vuonna tapasin paljon, siis paljon uusia ihania henkilöitä ja olen joka hetkestä nauttinut. Myös kaikki uudet kaveri- ja ystäväsuhteet ovat edelleen elossa ja aikaa heidän kanssa on tullut vietettyä enemmän tai vähemmän. Jos vähemmän, niin sitäkin suuremmalla sydämellä.

Tällä hetkellä eniten ikävöin perhettäni, kahta lapsuuden ystävääni sekä kummi-tätiäni. Erityisesti kahta jälkimmäistä, sillä perheen kanssa tulee viestiteltyä joka päivä sekä asiaa että hölynpölyä ja eilen pirautin isälleni, joka täytti vuosia. 



Parhaat ystävät ovat parhaita ystäviä ja selviävät erimielisyyksistä. Olen ikuisesti onnellinen, että nämä kaksi upeaa naista ovat edelleen elämässäni. Vaikka opiskeluiden takia yhteiset hetket painottuvat lähinnä kesän ajalle, olen kiitollinen edes niistä tunneista, jotka kerkeämme yhdessä kuluttamaan. Joskus sitä toivoo, että pääsisi aikakoneella ajassa vuosia taakse päin ja saisi hetken leikkiä ulkona lumihangessa Leijonankuningasta tai puida sitä, onko Ken rakastunut Barbieen vai Teresaan. Toivottavasti näemme taas kun kesä koittaa! 


Tässä yksi. Rohkea ja häikäilemätön ystäväni. Rakas kummi-täti. Etenkin aikoina, jolloin koin erityisen huonoa itsetuntoa, olisin halunnut saada imettyä tädin huoletonta asennetta itseeni. Tädille voin kertoa mikä tahansa mieltä painaakin, miehet, kauneus tai koirat... Neuvoja tulee aina sekä tsemppiä ja rohkaisuja. Ihannoin myös Marissa (sekä hänen siskossaan, eli äidissäni) sitä, että aina ei tarvitse puolustella ja myötäillä, vaan he tuovat esiin muidenkin näkökannan ja saavat sitä myöten ajatukset avarammiksi. Paras kummitäti ja ystävä on sellainen joka tukee tilanteessa kuin tilanteessa ja sinä olet juuri sellainen, Mari. 

Kuvia selaillessa törmäsin ihaniin hetkiin ja muistoihin ystävien ja kavereiden kesken. Tässä joitakin hetkiä, jotka ovat jääneet mieleeni:











Minun sanojen mukaan, ystävä on ystävä sekä kehän sisä että ulkopuolella. :)

Hyvää ystävänpäivää! 

-Jenna

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Mukavaa Runebergin päivää (laskiaispullilla)!

Niin taas koitti sunnuntai. Viikon viimeinen päivä ja aika, jolloin murun oli hypättävä Intercityn kyytiin kohti Etelä-Suomea. Onnin kanssa saatettiin Roope juna-asemalle ja heitettiin päivän toiseksi viimeinen lenkki. Jälleen yhtä vaikeaa, kun täytyy taas hetkeksi päästää irti rakkaimmasta. Noh, mukava viikonloppu takana päin ja hyvää kannattaa aina odottaa. Vain puolitoista viikkoa ja me suunnataan Onnin kanssa Vantaalle. Hiihtolomareissu Ylläkselle häämöttää, en malta odottaa! Villapöksy jää äidin isälle (eli mun papalle) hoitoon matkan ajaksi... :)

Roope tuli melko myöhään perjantai-iltana Vaasaan. "Yllättäen" juna oli puolituntia myöhässä. Illan aikana ei oikeastaan kun syöty iltapalat ja käytiinkin nukkumaan jo ennen puolta yötä. Molemmat väsyneitä ja aikainen herätys ollut kummallakin aamulla.

Lauantaina slow aamu ja tuhti aamupala nassuun. Hetken aikaa annettiin brekun laskeutua ja lähdettiin kolmistaan kävelylle. Roope suuntasi K-Citymarkettiin ja me Onnin kanssa poikettiin sillä välin tien toisella puolella Mustissa ja Mirrissä. Raakalihapussin pohja pakkasessa pilkottaa ja lisää oli saatava. Roope haki ainekset lauantain sekä sunnuntain lounaille. Lauantaina halusin testata At Maria's blogista löydettyä reseptiä, koska ajatus ja kuvat näyttivät enemmän kuin hyviltä! Reseptin löydät täältä. Itse ajattelin seuraavalla kerralla kehitellä jonkin tomaattisekoituksen vielä lisäksi tämän kanssa. Alla kuva mun luomuksesta.

Lyhyehkösti selostettuna: Pitsataikina, josta rullat reunoille. Juustojen sekoitus, joista saadaan niin sanottu dippikastike keskelle. Nam! 

Lounaaseen ei panostettu tällä kertaa täyttävyydellä niin paljon, sillä meille sekä ystäville oli pöytä varattuna Gustav Wasasta illaksi. Siellä tulisi varmasti massut täyteen. Ilta ravintolassa sujui mukavasti. Juttua riitti. Onneksi nämä kyseiset tuttavuudet asustelevat luotani neljä kerrosta ylempänä, ihania ihmisiä!

Sunnuntaina haluttiin tehdä jotain nopeaa, mutta täyttävää ruokaa. Viime tunneista piti nauttia ja lounaan täytyi pitää matkalainen kylläisenä perille asti. Kylmäsavulohipasta. Aina hyvää ja pitää nälän loitolla hiukan pidempään. Paras pasta tälle on Pirkka parhaat Pappardelle. Tällä kertaa mukaan pilkoin myös suomalaisia herkkusieniä, voissa ja valkosipulissa paistettuina. Jälkkäriks mä olisin todellakin halunnut Runebergin torttuja. Luulin niiden löytyvän Cittarin hyllystä, mutta jouduin pettymään. Ajattelin, että no Fazer Cafessa varmasti on. Ai ei. No, ei auttanut muu kuin ottaa varaslähtö laskiaiseen ja napata mukaan pari laskiaispullaa. Mulle mantelilla ja murulle hillolla. Ja kyllä muuten maistui!






Itelleni tein illaksi kauan himonnutta kasvisgratiinia. Sen enempää reseptejä vilkaisematta, pilkoin sipulia ja porkkanaa, heitin sekaan vielä Apetitin Kruunusekoitusta ja vatkasin keskenään kerman, munat ja juustoraasteen. Lauantailta jääneet tuore basilika ja herkkusienet löysivät myös tiensä gratiiniin. 



Nyt motivaatio kohti ensi viikkoa. Luvassa on paljon kouluhommia ja raportteja.

-Jenna

perjantai 3. helmikuuta 2017

Trimmailua, siivoilua ja kanapiirasta

Tätä päivää onkin odoteltu. Perjantai ja yks erityinen henkilö saapuu illalla junalla Vaasaan. Toivon hartaasti, että juna pysyy aikataulussaan. Ajatuksena oli panostaa tämä päivä enemmän tai vähemmän koulujutuille, mutta lukeminen jäi aamupalaan ja Vasabladetiin. Pitihän sitä kaikkea muutakin tehdä, kuten puunata Onni. Ja sitä paitsi kaksi raporttia jätetty Moodleen runsaasti ennen deadlinea, joten ehkä se ei nyt niin vaarallista ole jos lukeminen tän päivän osalta jäi unholaan...?

Keskeinen teema tänään on ollut villakoiraihmisten kehittämä lyhenne PPP eli Puudelin Puunaus Päivä. Tämä kyseessä oleva rutiini vaatii aina oman aikansa ja maltin, sekä itse omistajalta että koiralta. Ensin turkin selvitys, suihku, kuivaus föönillä (samalla harjataan turkki suoraksi niin, että kuivain hiertää ja polttaa kainalossa ja yrität osoittaa kohtaa mistä karstaat villaa suoraksi), trimmaus ja lopuksi kumilenksut päähän. Done. Multa puuttuu vielä tuon trimmauksen jälkeen saksilla sohiminen, koska en handlaa sitä täysin. Aikaa tähän menee noin puolitoista tuntia. 

Yksi villakoiran omistajan parhaista puolista on se, kun saa nauttia säännöllisestä puhtaudesta ja karvoja ei tarvitse nyppiä huonekaluista ja vaatteista. Puhdas ja tuoksuva villis, parasta!

Kun Onni oli puunattu, huitasin keittoa ja ruisleipää nassuun ja kävin kanapiiraan kimppuun. Mies tulee illalla ja jotain iltapalaa on oltava. Kaupassakin piti käydä, jotta saadaan aamupalaa. Vielä täytyis imuroida ja luututa sekä tuulettaa tekstiilit. Illalla mennään sit Onnin kanssa yhdessä murua vastaan asemalle. 





Mun yks suurista herkuista on erilaiset piirakat. Kanapiiras on kestosuosikki ja lisukkeita voi vapaasti vaihdella oman maun mukaan. Tänään pilkoin sekaan (niin kun huomasin etten omista raastinta...) porkkanaa ja pakastettua parsakaalia. Lisäksi jääkaapista löytyi sipulia sekä Apetinan yrttifetakuutiota. Ja tietenkin pannulla paistetut Mango kanasuikaleet. Niin sanotusti kastikkeena toimi varma kuohukerma, kolme kananmunaa ja Valion Emmental juustoraaste. Tuli kyllä superhyvää! 

 Onni väsähti puunauksesta niin, että seurasi ruuanlaittotouhuja etäämmältä. 

 
Kukat on ihania. Ne tuo piristystä kotiin ja harmaisiin päiviin. En malta odottaa, että pääsen nauttimaan keväällä parvekkeella aamukahvit ja -palat aamuauringon alla!


Mukavaa viikonloppua! 

-Jenna