Biancan ensimmäinen metsälenkki ja Onnille lisää protskua

Heippa ja ihanan aurinkoista sunnuntaita Jyväskylästä! Noin kuukausi on tullut vietettyä tässä kaupungissa lähes toimettomana. Bianca tuli onneksi lisäämään jännitystä arkeen noin kaksi viikkoa sitten ja huomenna alkaakin luennot sekä lukuvuoden ensimmäinen kandiseminaari, jännää! Itse aihe kandidaatin tutkielmalle on hiukan avoin. Tai on mulla jo idea mielessä, joka kiinnostaisi, mutta asiasta täytyy keskustella ensin ohjaajan kanssa.

Hyvä ystäväni Helmi pyysin minua ja koiria käymään lauantaina heidän luonaan. Otin kutsun avosylin vastaan, sillä sade päivien jälkeen aurinkoinen sää, metsä ja hyvä seura kuulosti superilta. Hypättiin aamupäivästä Jyväskylän joukkoliikenteen kyytiin. Loppumatka käveltiin ja Bianca sai uusia hajuja ja maisemia. Helmi oli tehnyt superhyvää puolukkapiirasta ja sen kanssa vaniljajäätelöä! Kahvi (Huom. Mocca masterin keittämä) oli sitten se kirsikka kakun päällä. Jutun juurta riitti ja lähdettiin lopuksi vielä metsäpolulle kera kolmen puudelin.

Kuvissa esiintyy punainen toyvillakoira Luna sekä mun kaksikko Onni & Queen B

Mun oli käytävä ennen kotiin menoa vielä Faunataressa hakemassa koirille lisää ruokaa. Helmi ja Luna lähti mukaan. Onnin paino oli saatu nyt ihannetasolle ja se tapahtuikin aika nopeasti reilussa kuukaudessa. Sillähän on tietysti suuri vaikutus kun Onni alkoi syömään viimein kaiken ruuan kerralla, mutta joukkoon olin lisänyt Mush:in Vaisto mustaa, joka sisältää rasvaa reilummin kuin muut Vaisto tuotteet. Onni kuitenkin näyttää olevan helpommin lihoavaa tyyppiä, vaikken sille oikeastaan muita herkkuja anna kuin palkkausnamit ja tätä Vaisto mustaa ei suositella helposti lihoaville, juurikin sen rasvan määrän takia. 

Tilalle oli siis keksittävä jotakin toista Vaistoa, edelleen vihreää pohjana käyttäen. Hetken neuvoteltuani myyjän kanssa, päädyin Vaisto lilaan. Tämä sopii erityisesti niille, jotka tarvitsevat proteiinirikkaan ruokavaihtoehdon esimerkiksi tukemaan lihaksiston terveyttä. Agilityssä ja pidemmillä lenkeillä lihakset pääsevät kovaan työhön ja siksi päädyin tähän vaihtoehtoon.

Biancalle maistuu Mush Vaisto Puppy oikein hyvin! Pentu kasvaa hurjaa vauhtia ja tämä on suunniteltu tukemaan juurikin pennun korkeuskasvua. Nappuloita on myös tarjolla, joita hän käy napsimassa silloin tällöin.

Ja jääkaappiin sulamaan! :)

Mukavaa pyhää ja pian alkavaa uutta viikkoa!

-Jenna

Onnin kanssa kohti uusia haasteita

Moikka! Lupasin palata asiaan keskiviikon tiimoilta. Ilmoittauduin Onnin kanssa Jyväskylän Agility Teamin alkeiskurssille. Kurssille pääsy vaati kuitenkin pienimuotoisen hallittavuustestin. Minä mietin että mitähän siitä tulee. Asiat joita seurattiin oli muun muassa se, miten koira ottaa kontaktin omistajaansa ja miten hyvin tulee paikaltaan omistajan tykö. Paikallaan oloa ollaan harjoiteltu Onnin kanssa hyvin tuloksin. Saan häneen kyllä katsekontaktin, mutta se on ollut paikoitellen haastavaa, jos vastaan tulee toinen koira. Siksi minua vähän hirvitti muiden koirien ohittaminen. Molemmat, sekä luoksetulo että seuraminen sujui kuitenkin loistavasti. Mukana mulla oli treenitaskussa parhaat namit ja paras motivointilelu, joka otetaan esille vain ja ainoastaan harjoittelutilanteissa. 

Olin niin ylpeä mun pienestä villasta. Siitä on kyllä kehkeytymässä upea koira. Silloin reilu vuosi sitten kun etsin itselleni pentua, toivoin, että se olisi leikkisä ja aktiivinen. Sellaisen olen saanut ja tuntuu, että Onnia on helpompi motivoida jopa leluilla kuin nameilla. Onni rakastaa vauhtia ja tekemisen meininkiä. Siksi haaveenani on aina ollut aloittaa aksa tämän pienen miehen kanssa. Ja mikä parasta, siinä saa myös itse omistaja liikuntaa!

Ensi keskiviikkona alkeiskurssi alkaa teoriatunnilla, joka tulee kyllä enemmän kuin tarpeeseen tälläiselle vielä lajista mitään tietämättömälle. Sen jälkeen starttaa neljäntoista kerran treenit keskiviikkoisin. Ihan superia saada jotain jännää tekemistä keskelle viikkoa! Lisäksi kun kymmenen treenikertaa on ohi, pääsee omalla ajallaan treenailemaan helmikuun loppuun saakka. 

On myös ihanaa päästä hiomaan entisestään mun ja Onnin välejä, vaikka ei niissä mitään vikaa ole. Mutta luottamuksen lisääminen ja ylläpitäminen ei koskaan voi olla pahaksi, etenkin kun saman katon alle on muuttanut toinen villainen kaveri. En myöskään malta odottaa niitä tulevia onnistumisen tunteita ja riemua. 

Aksapäivityksiä varmasti tulee lisää, lupaan! Lisäksi postauksia, mitä ruokaa Onni syö pysyäkseen hyvässä kunnossa. 

-Jenna