Heissuli vei! Onnin leikkauksesta on jo kulunut kaksi viikkoa. Tänään matkalla Vaasasta Jyväskylään Rasmus kävi Onnin kanssa Seinäjoen Evidensialla poistattamassa tikit. Haava näyttää siistiltä ja kauluriakaan ei enää tarvita.
Leikkauspäivä oli aivan hirveää, näin tämän asian tiimoilta kokemattomalle koiran omistajalle. Leikkaus oli aamupäivällä. Jätettiin Onni lekuriin ja käytiin Biancan kanssa sillä välin tuhlaamassa aikaa Sisustuskahvila Rufuksessa ja tietysti Mustissa ja Mirrissä. Puoli yhden maissa Onni oli valmis ja noudettiin potilas. Reppana oli aivan pihalla ja ihmeissään. Ystävällinen eläintenhoitaja auttoi ja kantoi vilttiin käärityn Onnin autoon. Tehtäväksi sain toipilaan pidettävän lämpöisenä. Olin tehnyt aiemmin sillä viikolla hyvän ale-löydön Mustista ja Mirristä, kevytmetallihäkki. Siellä Onni sai matkustaa lääkäristä kotiin ja viettää tiiviisti seuraavat pari päivää. Automatkan Seinäjoelta Vaasaan Onni nukkuin lähes kokonaan, välillä uikutti ja pyöri. Sydäntä aina riipaisi kun uikutus kuulosti siltä että nyt oikeasti sitä sattuu.
Kotiin päästiin. En tiedä miten, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain Onnin ja häkin roudattua kolmanteen kerrokseen. Bianca odotti autossa tämän ajan. Ajatukseni olivat täysin Onnissa. Mietin taukoamatta miltä pojasta tuntuu, kuinka paljon tekee kipeää vai uikutteleeko hämmennystään ja huonoa oloaan. Kyselin parilta kasvattajalta ja tutulta kokemuksia ja totesivat, että yön jälkeen koira on jo virkeämpi. Ja niinhän siinä kävi. Seuraavana aamuna Onni loikki hienosti kolmella jalalla ja satunnaisesti varaili painoakin operoidulle koivelle. Kaksi päivää leikkauksesta Onni käveli jo lähes normaalisti. Uskomatonta. Hihnaa oli silti pidettävä todella lyhyellä, sillä välillä tuntui, että tyyppi toipui liiankin nopeasti siihen nähden, että vielä parisen kuukautta menee, kunnes jalka on täysin luutunut.
Onni sai lääkäristä mukaan leikkauspäivänä Metacamia kipuun, annostuksena kaksi kertaa päivässä ja niin monta milliä kun painoa koiralla on. Lisäksi sain reseptin Tramal nimiseen lääkkeeseen. Ohjeena sille oli kymmenen tippaa päivässä, tarpeen mukaan. Hain lääkkeen leikkausiltana, mutta sitä ei saatu millään alas. Ja lopulta päivän päästä osasinkin jo arvioida, ettei lääkettä olisi ehkä edes tarvinnut hakea. Tavallisen kipulääkkeen Onni otti hienosti, vaikkei sitäkään mielellään.
Onni on toipunut erittäin hyvin leikkauksesta, nopeammin kuin osasin arvata. Silti, on oltava tarkka ja noudatettava ohjeita. Hyppimistä ja riehumista vältetään vielä jokunen viikko. Arviolta heinäkuun loppupuolella, maaliskuun alussa Onni on valmis taas normaalin mittaisiin lenkkeihin. Ihanaa! Luultavasti ei heti aksan pariin palata, mutta Tokoa tai Rally-tokoa ruvetaan treenailemaan. Biancan kanssa aletaan treenailemaan pieniä kotona helposti toteutettavissa olevia aksatreenejä. Lisäksi puudeleilla tulee olemaan ohjelmassa säännöllistä tasapainoilua.
Nukkumajärjestelyt oli tietysti toteutettava potilaan mukaan. Eihän toista voi yksin lattialle jättää nukkumaan, kun normaalisti saa tulla sänkyyn jos haluaa.
Pian vaihtuu vuosi ja paljon on jo jännittäviä hetkiä luvassa!
-Jenna
