Kiintymys

Matkalla töihin sitä kerkeää miettimään kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Tällä kertaa ajattelin, miten ihminen voi kiintyä erilaisiin asioihin. Sopivasti sää oli synkkä ja tyyni, aavistuksen dramaattinen ja sadetta enteilevä, joten uppouduin aiheeseen koko mutkaisen automatkan ajaksi. 

Olen itse oikeasti melko herkkä ja tunteellinen persoona. Välillä kiroan, miksi minulla pitää olla niin suuri empaattinen kyky. Ajattelen ja pohdin välillä ehkä liikaakin, miten joku toinen pärjää ja että onkohan sillä nyt varmasti kaikki hyvin? Sen takia minulle iskee välillä melko stressaantunutkin olotila. Siitä huolimatta, että olen sentimentaalinen, osaan olla topakka ja ottaa ohjat käsiin jos tilanne niin vaatii. Olenhan sentään esikoinen kolmelle pienemmälle ja tehnyt au pair hommia pariin otteeseen Ruotsissa. 

Kiintymyksiä on monenlaista, varmasti. On vahvaa ja kevyempää ja jotain siltä väliltä. Itse kiinnyn asioihin turhankin vahvasti. Muistan aina kun alakoulusta kotimatkalla , löysin kiven. Potkin sitä pitkän matkan ja en missään tapauksessa voinut jättää kiveä minnekään "yksin". Lohkare oli vietävä kotiin loppuun saakka, omaan pihaan, minne tahansa. Joskus kokeilin jättää potkimisen puoleenväliin matkaa. Ei. Palasin parin kymmenen metrin jälkeen hakemaan sen kiven. Huono omatunto olisi kolkuttanut koko loppu- ja ehkä seuraavankin päivän. 

Arkiaamuna ensimmäisenä kun herätyskello on soinut, vien Onnin ulos. Villapöksy on nyt tottunut siihen, että aamulenkin jälkeen mamma alkaa hääräämään ja valmistautumaan töihin lähtöön. Onni hyppää sohvalle ja menee kerälle meidän päiväpeiton (joka siis on sohavlla yön yli) kanssa. Siellä se tuhisee. Maailman söpöin. Joka aamu käyn silittelemässä sitä vähän väliä ja annan suukkoja kuonolle. Toinen on niin levollinen ja rauhassa ja erityisesti tänään, tunsin suurta, sanoinkuvaamatonta kiintymystä omaa koiranpentuani kohtaan. Tunne oli niin voimakas, että melkein liikutuin. Ehkä siksi, koska tiedän miten iloinen Onni on aina kun tulen kotiin. Jäisin mieluusti pennun kanssa kotiin päiviksi, mutta elämässä on pakko edetä ja töitä tehtävä.

Onni 8 viikkoa

Lukiossa on meneillään koeviikko, joten päiviin on tullut pari hyppytuntia. Tänään oli melkeen kolmetuntia luppoaikaa. Kävin lounaalla Järvenpäässä, Kulmakonditoriassa. Ihan mahtavia leivoksia ja ihanat salaatit. Perinteinen kana parmesaani salaatti maistui. 

Jälkkäriks kahvia. Ja vielä tsekkaus tulevaan.

Aikaa jäi vielä sen verran, että pyörähdin fiilistelemässä syksyä sisustusliike PENTIKISSÄ. Aina sinne mennessä tietää, että tuotteet ja esillepano on ajantasalla. Aivan ihania pieniä sisustusideoita, jotka on aseteltu näytille luovasti. Omalla kohdallani ostopäätöksiin vaikuttaa suuresti se, miten tuote esitellään asiakkaalle, erityisesti tälläisissä liikkeissä. Ja asiakaspalvelu (tälläkin kertaa) oli erittäin mukavaa. 

 Ihastuin heti näihin väreihin, joita oli esillä. Syksy ja lämpö. 

Tää oli ihan mahtava. Niin monikäyttöinen. Ajattelin heti, että käyttöä olisi myös Halloweenina.

 Kaiken värin lisäksi, pidän kuitenkin myös neutraaliväreistä. Musta&Valkoinen toimii lähes aina, pienellä väripilkulla höystettynä.

Yksityiskohdat. Ne pienetkin saavat jo paljon ilmettä sisustukseen.

Ja nää huovat. Kaikki mulle kiitos. Laitan villasukat jalkaan ja otan teekupin käteen ja käperryn näiden kaikkien alle.

Vaikka olenkin kesänlapsi, pidän silti syksystä. Silloin voi laittaa kynttilöitä niin, että ne tuovat tunnelmaa. Kynttilöissä on jotain, joka saa mun mielen rauhottumaan. Ja kolean syyspäivän jälkeen on mukava käpertyä sohvalle, viltin alle ja katsella vaikka telkkaria. ♥

-Jenna