sunnuntai 2. lokakuuta 2016

KingKong ja ruoka

Ruoka on se juttu. Ei siis vain mun mielestä vaan myös Onnin. Pentuna kun se tänne muutti, kaikki maasta kelpas. Tupakantumpit, nuuskapussit, ja kaikki muu roska sekä puun lehdet. Onneks ollaan päästy eroon tuosta ihmisen aiheuttamasta roskasta. Sillon tällön tuulen puuskan mukana lehdet on kuitenkin tosi nastajuttu ja niitä pitää jahdata. Mun mielestä se on ihan okei, onhan Onni vasta 4,5kk ja mieleltään täysin lapsi. Pihaistutusten kuorikatteetkin joskus päätyvät villapöksyn suuhun. Niitä en kuitenkaan salli, voivat sisältää lannoitteita. Onni tiedostaa myös itse hyvin, mikä on väärin ja mikä oikein. Tiputtaa itse kielletyn palan suusta kun lähestyn ja jatkaa matkaa ikään kuin mitään ei olis tapahtunutkaan.

Onneks tälle karvapallerolle maistuu myös oikea ruoka. Oon kuullu sanontoja, että villakoirat olisivat nirsoja usein ruuan suhteen. Ei  päde 
(vielä) Onniin. Sille kelpaa meinaan lähes kaikki ruoka ja herkut. Voitte vaan kuvitella, miten salamana se on paikalla kun avaan laatikon, joka on pullollaan sen herkkuja ja muita tarvikkeita. Se tunnistaa myös kun sen nappulaboksin kannen avaa. Huhut kertoo myös, että jotkut koirat tunnistavat jääkaapinoven raottamisen. Ehdollistaminen. Sitähän se on. Tietystä äänestä seuraa jotain kivaa, kuten namipala. Ja meillä tuo metalliboksin avaaminen on se ääni, jolloin Onni tietää saavansa ruokaa. 


Saatiin kasvattajan mukana pussi ruokaa, jota hän syöttää omille koirilleen ja pennuille kun ovat valmiita kiinteeseen ruokaan. Ollaa pysytty samalla linjalla. Ps. Onni tuli ihmettelemään kuvaustilannetta... :)

Tää boksi on kätevä. Sopii sisustukseen ja sinne mahtuu koko pussi kerralla.

Pikkuhiljaa olen lyhentänyt nappuloiden pehmenemisaikaa vedessä. Aiemmin kun Onni oli ihan vauva, pidin nappuloita jopa yön yli. Muutoin puolesta tunnista pariin tuntiin. Nykyään 5-20 minuuttia riittää, jotta nappulat saavat vähän pehmeämmän pinnan. 

Onnin kanssa treenailtin heti ekan kotiutumisviikon jälkeen yksinoloa. Ensin ihan niin, että menin vessaan ja olin siellä 30 sekuntia. Ulos piti tulla ennen kuin pentu hätääntyy (jota Onni ei koskaan tehnytkään) ja hössöttää ei saanut tullessaan "piilosta". Tein näin useasti päivässä. Pikkuhiljaa aloin pidentämään aikaa. Vein roskia, kävin lähikaupassa, jolloin villapöksy sai hengailla yksin kotona 5-15 minuuttia. Kohta piti mennä takaisin töihin ja Onni olikin vasta 9-viikkoiseina muutamia tunteja yksin. 

Tärkeää on, että koiralla on virikkeitä yksin ollessaan. Tylsistyneenä yleensä keksitään just niitä kivoja ylläreitä mamille, kun se tulee töistä. Ollaan melko helpolla päästy. Vain yksi kenkä on hetkellisesti ollut Onnin vallan alla ja sai pieniä nirhaumia sisäpuolelle. Muuten Onni ei ole syönyt yhden yhtä johtoa tai tuhonnut muita paikkoja. Jätän Onnille aina jotain tekemistä siksi aikaa kun on yksin kotona.


Kongi on erittäin hyvä keksintö. Sitä voi käyttää vaikka miten. Itse heitän ekana Kongin sisään kovia (ruoka)nappuloita ja suuaukolle märkäruokaa. Pakastimeen kymmeneksi minuutiksi tai vaikka vuorokaudeksi. Onni pomppii aina innoissaan kun annan tän sille ennen lähtöä. Saman tien se jää ratkaisemaan, miten saa kaiken herkun ulos. Meiltä löytyy kaksi tälläistä, punainen pienempi ja isompi sininen. Näitä Kong aktivointileluja löytyy mm. kolmea eri tyyppiä. Kong Classic (S-XXL), Kong Puppy (S-M) ja Kong Extreme (M-XXL). Classicia ja Puppya löytyy eri väreissä ainakin. Eroa noissa kahdessa muussa verrattuna Extremeen on se, että Extreme on huomattavasti kovempaa materiaalia.

Mustin ja Mirrin kotisivuilla (kongit) kuvaillaan esimerkiksi Kong Puppya seuraavalla tavalla: "
Puppy Kongit tuovat iloa ja virikkeitä koirasi ensimmäisiin kuukausiin. Puppy Kongien materiaali on hieman pehmeämpää kuin tavallisten, joten pentusi pureskelee sitä mielellään myös hieman kipeillä ikenillä. Täytä lelu turvotetulla nappulalla, märkäruoalla tai jollain muulla herkullisella. Pentusi saa mukavia virikkeitä, ja sallittua tekemistä mihin purkaa energiaansa." Kannattaa käydä tutustumassa. Extreme Kongistakin mainitaan, että se lieventää eroahdistusta ja kyseinen lelu on käytössä mm. poliisi- ja huumekoirilla sekä armeijoissa.

Viikonloppu alotettiin naapureiden kanssa laiskalla pakastepitsa illallisella. Aina ei tarvitse pöydän olla täynnä itsetehtyä gourmetruokaa ja viiniä tarjolla. Seuralla on merkitystä ja mun mielestä meillä on ihan mahtavat naapurit. 



Naapureiden pieni Lilliputti. Puolivuotias russeli. <3

Ennen viikonloppua leivottiin murun kanssa sämpylöitä ja tuli muuten hyviä. 




Perjantai, lauantai ja sunnuntai meni taas supernopeesti. Huomenna taas arki jatkuu.

-Jenna




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti