maanantai 24. lokakuuta 2016

Hampaat ja näyttely. Onnistumien.

Viimeiset viikot ovat olleet hyvin kiireisiä. Töissä ollut tapahtumia järjestettävänä ja kuviot tsekattu ennen syysloman alkua. Niin, ja tämä loma siis loppui eilen ja tänään taas takaisin kahvin tuoksuisessa opehuoneessa. Menneet viikot ovat olleet sekä hieman huolestuttavia että palkitsevia.


Jo pentua hakiessa kasvattajalta tuli neuvo, että kannattaa sitten tarkkailla hampaita tarkasti kun alkavat vaihtumaan. On meinaa melko yleistä, että pienemmillä ja ilmeisesti kapeampi kuonoisilla roduilla, ei kaikki maitohampit noin vain irtoakaan itsestään ja silloin on käännyttävä eläinlääkärin puoleen. Yks kerrallaan Onnilla putoili etuhampaat, ylhäältä sekä alhaalta, sit alakulmurit ja kohta poskihampaat lähti vuorotellen. Välillä niitä löytyi kylppärin lattialta ja sohvalta, joitain hampaita ei löytynyt mistään, eli päätyivät ilmeisesti sinne kuuluisaan Onnin vatsalaukkuun... Mutta, ne helkkarin yläkulmurit. Pysyvä hammas alkanut jo kasvaa tilalle ja mokomat edelleen kiinni. Hetken ajattelin, että lähteekö se hampaan juuri jostain aivoista asti kun eivät hievahtaneetkaan. Luuri käteen ja soitto Klaukkalan Taikatassuun, mistä saa aina ystävällistä ja mukavaa palvelua. Kokeiltiin ensin, että osaisivatko he kuvien perusteella todeta hampaiden tilannetta. En malttanut odottaa vastausta, koska näytti että pysyvät hampaat ne vaan kasvaa ja kasvaa ja maitohammas edelleen kiinni kuin naulattu. 

Soitin taas ja painotin, että meillä on tulossa näyttely ja mikäli hammas on poistettava, emme voi osallistua 28 päivän karanteenin takia ja siitä tulee ilmoittaa etukäteen. Minua ei kiinnostanut kuin se, ettei Onnille tule purentavirhettä, sit vaikka jää näyttely väliin tässä kuussa. Saatiin samalle illalle aika kun soitin, mahtavaa. Ja huh, onneksi tohtori kertoi, että Onnilla ollut pentuna jo loistava purenta ja tilaa ollut maitohampaille, joten sovittiin leikkausaika näyttelystä heti seuraavale päivälle. Lääkäri totesi myös, että kun ne ei ole irtoamisen merkkejä näyttänyt, ei ne myöskään irtoa ilman kirurgista toimenpidettä. 

Viikko meni ja pyörähdettiin Porissa. Tultiin kotiin sunnuntaina illalla reissusta ja pienessä paluuhäsellyksessä kotona Roope tulee ja kysyy mikä hammas tää on? Ööö... SE ON KULMAHAMMAS! Kurkkasin vielä Onnin suuhun. Kyllä, toinen yläkulmuri irtosi sittenkin! Ja uskotteko, seuraavana päivänä toinen vetoleikin yhteydessä! Mikä helpotus. Nyt tulevat pysyvät hampaat saavat rauhassa kasvaa paikalleen. Jihuu!

Niin, ja nyt monet pehmolelut ovat saaneet pientä väriä pintaan...

No, mennään niistä hampaista ja jännittävistä hetkistä niihin palkitseviin tapahtumiin. 

Kun etsin puudelipentua, painotin, etten olisi kiinnostunut näyttelystä koiran kanssa. Tässä kohtaan voisi todeta never say never. Pienestä pennusta asti kävelylenkeillä treenailin pieniä kymmenen metrin pätkiä ns. näyttelykävelyä. Siitäkö mä sitten innostuin, Onni meinaa kipitti niin kivasti. Yhtäkkiä me oltiinki mätsärissä. Ekassa ei sijoituttu, toisessa oltiin paria parempi ja kolmannessa jälleen paria parempi ja pienten pentujen kolmas! Sit olikin jo aika valmistautua Lahden EPN:ään (Epävirallinen Pentu Näyttely). Viikkoa ennen käytiin kasvattajan luona trimmauksessa. Täytyy kyllä sanoa, että Onnin kasvattaja on huippu. Niin vieraanvarainen ja mukava! Sinne seuraavan kerran taas joulukuun alussa trimmattavaksi näyttelyä varten.



Rakas pieni mieheni Onni, Bebella's Magic Of Dream.

Tosiaan eilen sunnuntaina oltiin Onnin kanssa ensimmäistä kertaa näyttelyssä Lahdessa. Oli muuten jännää ja perhosia massu täynnä. En ole koskaan ollut näyttelyssä koiran kanssa, muutaman kerran ollut katsomassa. Missään vaiheessa en kuitenkaan stressannut mistään, vaan mieli oli vireä ja asenteellinen. Pientä puunausta ennen kehiin menoa, turkin leikkelyä ja kampausta. Moni juorujen mukaan on sitä mieltä, että hullujen hommaa... No mutta onhan se ehkä vähän. Raahataan koko omaisuus mukaan paikanpäälle ja pystytetään puudelileiri. 




Onnin näyttelytaluttimen teki jälleen käsityönä Minna Isosomppi, täällä hänen kotisivunsa.

Onni rakas oli VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras ja sai kunnia palkinnon eli KP:n! Tuomari totesi, että oltais voitu olla ROPpikin (rotunsa paras). Mutta mä olin niiiiiin tyytyväinen ja onnellinen meidän tulokseen! Saatiin kehuja, että oltiin upea pari! 

Tähän touhuun panostaa niin täysillä ja ollaan meiningissä mukana, että muut huolet tai stressi unohtuu ihan täysin. Nyt pieni tauko ja seuraava näyttely Helsingissä Messukeskuksessa. 

Onni. Pieni energiapakkaus. 


Mukavaa viikon alkua! Ja Halloweenin odotusta!


-Jenna





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti