Tänään on se päivä, kun juhlitaan isää.
Jokaisen isä on varmasti jollain tapaa erilainen ja ainutlaatuinen. Mun isi on mulle erityinen monesta syystä. Vaikka on mun täydellisellä isillä yks huonokin puoli, kuten lyhytpinnaisuus, joka tosin on venytetty muiden sisarusten toimesta kestävämmäksi. Mutta silti, mun isi on panas.
Isi on mun alakouluajoilta saakka tukenut ja tsempannut, sekä koulun että futiksen kanssa. Joskus tsemppaaminen on ollut rakentavaa ja joskus ehkä vähän sellasta ei-niin-rakentavaa, mutta yleensä tähän on ollut myös oma tiedostamani löysyys ko. asian parissa. Eli mä oon todennäköisesti "lintsannut" jostain, mistä olen itse ollut vastuussa. Kaikista parhaiten mieleen jäi isin toteamus "Ei hitto sie olit paska, ihan hävetti olla siellä kentänlaidalla", kun yhden futismatsin aikana hölmöilin varmaan ainakin sata kertaa ja päästin varmaan längeistä maalin tai jotain muuta yhtä hienoa. Vaikka isi onkin sanonut asiat paikotellen suoraan, osaa se olla kilttikin ja parempaa tukea ja tsemppiä en ole muilta koskaan saanut.
Seuraavaksi lyhyt paketti siitä, miks mun isi on panas:
- Niin kuin aikaisemmin sanoin, isi on tukenut mua mun harrastusten parissa. Toin ala-asteen toisella luokalla lapun, missä kerättäisiin kasaan futisjengi 94-95 vuonna syntyneiden tyttöjen kesken. Isi myöntyi heti ja oli täysin mukana. Myös niinä vaikeina päätösaikoina, kun piti vaihtaa jengiä oman kehityksen kannalta, isi oli tukena kun valmentaja ja osa jengistä piti mua joukkuepetturina.
- Isi on vienyt mua fyysisten loukkaantumisten takia lääkäriin. Nauranut, kun näki kuhmun mun otsalla tai kuvas tirskuen kun heräsin polvitähystyksestä.
- Isi on painostanut mua koulun kanssa ja asettanut mulle niitä rajoja, joista silloin olin erimieltä, mutta nykyään kiitollinen. Ei sitä koskaan tiedä, jos olisin saanut huidella menemään miten sattuu ja Wilmamerkinnöistä ei oltais kiinnostuttu. En olis välttämättä edes yliopistossa, kuka tietää?
- Isi on myös tarjonnut aina sitä rahallistakin tukea edelleen yliopistoaikoina tarpeellisiin asioihin, kuten ruoka, koulutarvikkeet ja kirjat. Tietää, että jos hätä tulee, ei kuole nälkään. Isi auttaa.
- Isille perhe on kaikki kaikessa. Lappireissut on aina parhaita kun koko perhe on ollut kasassa ja isi on heitelly mua lumikasaan tai tökannyt sauvalla mun yläpuolella olevaa puuta niin, että sain kaikki lumet niskaan. Ihan sairaan ärsyttävää (silloin). Mutta koska isi on savolainen, kävin poimimassa wikipediasta tähänkin faktat tiskiin "Kielteisenä piirteenä savolaisiin liitetään kierous, joskin Anne-Maria Nupposen väitöstutkimuksen mukaan kyseessä ei ole varsinainen petollisuus." Ja tähän lisäten, mun tyynyn alta löytyi joskus Toivon vaippa, huom. käytetty vaippa... Isi koettaa myös kaikin keinoin peleissä jujuttaa voittaakseen.
- Isi on osannut aina laittaa hyvää ruokaa.
- Ja isi rakastaa mun äitiä. ♥
Mun isi nauraa paljon ja on nimenomaan tuommonen kiero, mutta silti, sen ulkokuoren sisältä paljastuu maailman kiltein, välittävin, huolehtivin ja mahtavin isi. Se on opettanut mua nauramaan itselleen, kantamaan vastuun sekä vastaamaan itse teoista ja seuraamuksista. Isi pienistä onnistumisista saattaa joskus todeta, että "kyllähän tuo nyt pitäisikin osata" mutta jos saavuttaa jotain vähänkin suurempaa ja vaativampaa isi on innoissaan ja kannustaa eteenpäin!
Isi on tehnyt mun futisvuosista leikekirjaa ja päiväkotiajoilta mulle on parhaiten jäänyt mieleen, kun isi soitti mulle nukkumaan mennessä kitaraa ja lauloi Pelle Miljoona - Hyvää yötä maailma. Oikeasti elämäni parhaimpia hetkiä.
Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä vielä kuvia mun isästä ja yhteisistä hetkistä:
Koko perheen reissu Roomaan.
Isi ja Onni.
Meidän isi, panas isi.
Hyvää isänpäivää isi, olet rakas! ♥
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti