Joskus tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy miettiä mikä on tärkeintä. Ja etenkin näin opiskelijana täytyy suunnitella mihin saldo riittää. Lukioaikoina, kun kesätöistä tullut kolmi (ehkä joskus neli) numeroinen luku rapsahti tililleni, suuntasin ostokseskukseen ja ostin sen mikä tuntui just sillä hetkellä kivalta. Nykyään olen kriittisempi ja harkitsen tarkemmin ostoksiani. Jos vähänkään tulee esimerkiksi jonkin rievun kohdalla tunne ihan kiva, jätän vaatekappaleen niille sijoilleen. Kaikkeahan sitä tarttis, mutta onneksi vanheneminen tuo mukanaan myös järkeä.
Nykyään oon huomannut yhden asian, joka vaikuttaa suurella tavalla mun onnellisuuteen. Ruoka. Ja tänään selkä vinossa kun kangaskassissa ruokaostoksiani kotiin roudasin, ajattelin samalla, etten malta odottaa iltapalaa. Bongasin meinaan eilen Fazersuomi instagramtililtä ihania avocadoleipiä, jotka oli loihtinut @soppahanna ja näitä superhyvän näköisiä leipiä luvassa mulle tänään, nam!
Kun kurkistaa mun menneisyyteen urheilun parissa, näätte mut treenaamassa jalkapalloa 6-9 kertaa viikossa. Sen seurauksena päälle on jäänyt jonkin sortin aktiivisuusmoodi ja liikkuva ihminen tarvitsee ravintoa, jotta jaksaa päivän askareet läpi. Tällä hetkellä mulla kertyy myös lähes päivittäin kymmenen kilsaa kävelymittariin. Panostankin nykyään mieluummin ruokaan kuin materiaaliin, sillä omalla kohdallani pätee se, että hyvin ja vähän "laadukkaammin" syöneenä jaksan paremmin ja olen pirteämpi. Ehdottomasti päivän paras ateria on aamupala ja siitä pitää nauttia.
Ja enkä pelkästään panosta ruokaan vaan myös siihen mitä syön. Kai sillä on jotakin henkistä vaikutusta kun tietää syövänsä terveellisemmin. En voisi kuvitellakaan syöväni makaroonilaatikkoa tai tonnikalaa ja raejuustoa, saatika jotain valmisruokia pitkin viikkoa... Onneksi saan yliopsitolla arkisin maittavan ja tuhdin lounaan, joten päivällinen tai joskus yhdistetty iltapala/päivällinen voi olla astetta kevyempi.
Niin. Ja mä en pidä mitään herkkulakkoja, enää koskaan. Joskus täytyy saada nauttia ajankohtaisista juhlaherkuista ja pidän myös luvallisen karkkipäivän kerran viikkoon. Olen oppinut, että liian rajoitteinen ja kriittinen kaloreiden seurailu vaan stressaa mua entistä enemmän. Noin vuoden verran olen nyt pysynyt samalla ruokalinjalla ja koen itseni sopivaksi.
Mutta onko mun vaikea olla shoppailematta muuta kuin ruokaa? Jos raha kasvais puussa, kipittäisin oitis Vaasan Aukiaan ja ostaisin Canada Goosen takin. Haluaisin myös Peakin takin ja uuden laukun jonka saa vartalon yli. Uudet nilkkuritkin tarttis, mutta tän talven pärjään vanhoilla. Tottakai sitä haluaa ja haaveilee kaikesta. Mutta kun se raha ei kasva puussa eikä sitä ilmaiseksi tilille liikaa tule. Asioiden eteen on tehtävä töitä. Tämän hetken suunnitelmat on ensin valmistua kandiksi ja sitten maisteriksi. Olen myös pyöritellyt ajatusta kauan haaveilemastani vaihto-oppilaslukukaudesta ja tullut siihen tulokseen, (mikäli kaikki loksahtavat paikoilleen) että suorittaisin sen maisteriopintojeni aikana. Valmistuttua tietysti heti töiden metsästykseen ja myöhemmin tähtäimessä olisi väitellä itseni tohtoriksi. Katsotaan minne suunnitelmat vievät... :) Ehkä sitä rahaa vielä joskus ropisee tilille ajoittain niin, että voin ostaa vähän rennommin uusia juttuja. Ja voidaan lähteä extempore miehen kanssa kaupunkilomalle Roomaan.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti