Vuosi 2016 on takana päin ja aika suunnata katseet tähän vuoteen. Viime vuosi oli melkoisen jännä, paljon tuskan, ilon ja rakkauden hetkiä täynnä. Alkuvuodesta mulla todettiin rasitusmurtuma, joka esti totaalisen liikkumisen vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen tuntuman mukainen urheilu. Muistan miten ahdistavaa oli, kun poikaystävä sulki oven perässään lähtiessään salille. Tuntui niin epäreilulta. Miltei vuosi siihenkin meni, että saatiin tämä rasitusmurtuma pois. Tai itseasiassa en ole vuoteen käynyt hölkkä/juoksu lenkeillä enkä edelleenkään uskalla, sillä joskus saattaa vielä tuntua pientä pistosta. Onneksi talven ajan juoksemisen sijaan pystyy harrastamaan muutakin, esimerkiski nivelille ystävällisempää liikuntaa, kuten hiihtämistä. Peruskoulun jälkeen asenteeni hiihtämistä kohtaan oli melkoisen pohjalla, sillä isä tyrkkäsi kainaloon äidin ylipitkät sukset, joilla ei päässyt lujaa. Nyt sain joululahjaksi rakkaalta uuden suksisetin sauvoineen päivineen! Vihdoin omat romppeet, jotka luistaa (niinkin hyvin, että perseelleni lensin alamäessä) ja millä on mukava suksia.
Kesän jälkeen suurin mullistaja, pakko sanoa, meidän molempien elämässä oli Onni. Pieni musta kääpiövillakoira. Super energinen ja hurmaava pakkaus. Olin aivan tohkeissani ja odotin paljon suloisia ja mieltä lämmittäviä hetkiä. Noh, sanotaan näin, että ensimmäisten parin viikon aikana en kyennyt edes nauttimaan Onnin kotiutumisesta, sillä hirveä huoli koko ajan siitä, onko pienellä kaikki hyvin. Ajoittain kävi mielessä, tuleeko tuosta rääpäleestä koskaan kunnon kansalaista... Ensimmäinen koira ja en tiennyt mitään pennun kasvattamisesta. Hetki toisensa jälkeen huomasin Onnin oppivan paljon asioita, nopeasti. Perus käskyt istu, maahan, tassu, villapöksy handlasi jo 10 viikon ikäisenä. Neljän kuukauden vanhana opittiin jo sisäsiistiksi. Johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä sekä ystävän tukea tarpeen tullen tämäkin kouluttaminen vaatii. Onneksi minulla oli koirakriisihetkinä Minttu, rakas naapuri neuvonantajana. ♥
Vuoteen mahtui kaiken kaikkiaan paljon hetkiä perheen ja läheisten kanssa. Lautailua ja hiihtoa, saavutetut opintopisteet, työharjoittelu ruotsin opettajana sekä paljon muita hyviä hetkiä ja makuelämyksiä. Otetaan vielä kuvakatsaus viime vuoteen.
Nyt on aika aloittaa pakkailut ja lähteä taas alkuvuodeksi opiskelemaan. Haikeaa, sillä niin moni minulle tärkeä asia jää tänne Etelä-Suomeen. Onneksi Vaasassa on pari hyvää ystävää ja kavereita ja ONNEKSI Onnimanni tulee mukaan. ♥ Uusi vuosi tuokoon tullessaan jälleen paljon ilon hetkiä ja uusia haasteita. Alkuvuosi tulee olemaan toivottavsti jännittävä ja syksyllä tiedossa yliopiston vaihto Jyväskylään.
Hyvää alkanutta vuotta!
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti