tiistai 24. tammikuuta 2017

Kaksi (ero)ahdistunutta?

"Intuitiivinen Rapu kätkee kovan kuorensa alle äärimmäisen herkän ja tunteellisen ytimen. Rapu on omistushaluinen ja ottaa tiukan saksiotteen rakkaistaan..."

Nuo kaks edellistä lausetta kuvastaa mun luonteenpiirteitä erinomaisesti. Tammikuun alussa muutin Onnin kanssa Vaasaan kevääksi opiskelemaan. Ajattelin, että ei tässä mitään. Kaikki hyvin. Pääsen murun luokse Vantaalle ja hän on tulossa käymään täällä ja lisäksi päästään viettämään yhteistä aikaa reilu viikon ajan, sillä hiihtolomareissu Ylläkselle häämöttää. Mutta koska olen "äärimmäisen herkkä" ajattelen kaiken tämän ohella, miten Onni muuttoon suhtautuu ja onko tää nyt sille ihan hirveä sokki kun ei isi ja äiti olekaan saman katon alla ja mä vielä kehtaan lähteä päiviksi yliopistolle. 

Pyysin hyvää kaveriani kuuntelemaan kun olin luennoilla, että kuuluuko kämpästä mitään. Ja voitte vaan arvata, minkä romahduksen koin, kun kuulin Onnin haukkuvan lähes koko päivän yksin ollessaan. Ei. Mitä mä olen tehnyt väärin? Vantaalla ei ollut yksin jäämisen kanssa ongelmia, valvontalaitteiden perusteella villapöksy hetken itki meidän perään kun miehen kanssa lähdettiin töihin, mutta meni loppupäiväksi sohvalle/matolle nukkumaan. Eikä haukkunut kertaakaan... Onni on ensimmäinen koira ja en tiennyt, että muuttaessa koira kannattaa opettaa uudestaan yksin oloon. Onni ehti tutustumaan uuteen kämppään muutaman päivän, kunnes lähdin yliopistolle. Nyt siitä lähtien, kun eka luentopäivä koitti, karvalapsi on ulissut ja haukkunut mun perään. 


Kokeilin ensin Thundershirtiä. Ei ollut apua. Onneksi ko. tuotteessa on 45 päivän tyytyväisyystakuu. Kiikutin manttelin takaisin ja ostin tilalle Adaptil-haihduttimen. Lisäksi otin kokeiluun kuukaudeksi Digital Dogsitterin. Haihdutin oli saanut paljon hyviä arvosteluja ja toiminut moniin koiriin. Myös tämä Digital Dogsitter on auttanut eroahdistuneita koiria. No, eipä nämä näytä meillä kummoisemmin vaikuttavan Onniin. Yhtenä päivänä se kyllä oli 79% ajasta hiljaa, mutta oli löytänyt jonkin paperin palan ja pistänyt sen silpuksi... Naapureille kirjoitin heti lapun ilmoitustaululle tilanteesta ja että työstän sitä parhaillaan. Oveen oli myös jätettävä En-ole-kotona-lappu, sillä ikäväkseni kuulin valvontalaitteista jonkun käyneen rämpyttämässä ovikelloa, vaikka varmasti tajusi minun olevan poissa. Ikävä kyllä monet naapurit varmaan ajattelevat, ettei omistajaa kiinnosta. Päinvastoin. KUKAAN omistaja EI halua, että koira kärsisi minkään sortin ahdistuneisuudesta. 



Kaikkien noiden edellä mainittujen apujen lisäksi, selvitin, että koirat pitävät rutiineista ja yritän pitää päivien rutiinit lähes samoina. Ainakin aamut ja illat. Odotan myös innolla, että päästään Onnin kanssa keväällä kokeilemaan tokoa. Siinä sekä omistaja että koira saa aivojumppaa ja heidän välinen suhdekin paranee entisestään. Tää vois olla Onnille sopiva harrastus, sillä tyypissä riittää virtaa loputtomiin ja tämmönen aivojumppa tasapainottais sitä. Harjoitellaan myös joka päivä pienissä pätkissä sitä yksinoloa... 

Mutta ennen kaikkea, voiko tämä johtua myös Onnin iästä? Pienellä miehellä hormonit jyllää, sillä murkkuikä (8,5kk) on parhaillaan menossa. Oon huomannu Onnin käytöksessä muutenkin eroja entiseen. Joka ikinen kolkka ulkona täytyy merkata ja viime viikonloppuna ekaa kertaa ikinä nosti koipensa Murren Murkinassa Tammistossa. Siis sisätiloissa! Kaikki muiden koirien jättämät keltaiset läntit täytyy nuuhkia läpi antaumuksella ja jokainen vastaantuleva hurtta on entistä mielenkiintoisempi. 


Olen myös todennut muiden neuvojen pohjalta, että mun itsekin täytys suhtautua tähän muutokseen normaalisti. Koira kun aistii kaiken mitä ihminen henkisesti kokee... Mut onpa helppoa ihmiseltä, joka on erittäin tunteellinen ja huolehtii liikaa toisten hyvinvoinnista. Ja mä myönnän, mulla on ikävä Roopea joka asuu Vantaalla, joka päivä. Onneksi Vaasasta löytyy kavereita ja luennoilla saan ajatukset hetkeksi muualle. Täytyy varmaan alkaa tekemään jokapäiväisiä hengitysharjoitteluja.



Ehkä tämä tästä! Vinkkejä ja kokemuksia otetaan vastaan. 





Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Jenna





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti