Moikka taas pitkästä aikaa!
Viikonlopun pikavisiitti Pohjanmaalle oli ja meni. Lauantaiaamuna kello herätti kymmentä yli viis. Lähijunalla Tikkurilaan ja siellä vaihto Intercityyn. Matka sujui jouhevasti kun piti vaihtaa junaa vielä Seinäjoella. Määränpäähän saavuin ajallaan (kerrankin!) jo 11:15. Kyyti odotti valmiina ja parin pysähdyksen taktiikalla suunnattiin kohti saaristoa.
Kotona ei kerennyt nauttimaan kahvia, joten Tikkurilasta oli ostettava aamukahvi.
Mökillä odotti iloinen vastaanotto. Alma, supersymppis labbis/aussie-mix toivotti meidät tervetulleiksi. Tarkkaan sitä nuuhkittiin mun vaatteet ja matkatavarat. Luulempa että tais mun pienen miehen, Onni villiksen hajut kiinnostaa enempi kuin mun. :)
Ihanaa päästä välillä mökille rentoutumaan, vaikka tällä kertaa aikaa ei riittänyt kuin vuorokaudeksi. Siitä huolimatta, mieli lepäsi ja rauhoittui viikon työvuoroista ja stressistä. Ilma oli osittain sateinen, mutta ei ollut este saunomiselle, paljussa löllimiselle ja veneilylle. Kaiken kukkuraksi pöytään oli loihdittu yksinkertaisia, mutta sitäkin maukkaampia mökkiherkkuja. Harmi kun unohtui niistä ottaa kuvamuistot talteen.
Almuska ♥
Jos en ruuasta muistanut kuvia ottaa, niin huussista sitten. Oli pakko. Koska. En ole koskaan törmännyt niin viihtyisään ulkokäymälään! Mä en hirveen hyvin tule toimeen ötököiden enkä erityisesti hämähäkkien kanssa. Yhden lentoon pyrähdyksen kokeilin, kun ovea avatessa uhkaavan tipahduksen teki joku inhottava oranssi (ISO) niveljalkainen. Ja joo tiedän, että nämä kahdeksan jalkaiset ovat hyödyllisiä tapauksia, mutta en silti pidä niistä. Mutta tosiaan, tämä huussi. Erittäin viihtyisä ja tilava, joten pienempi riski silmiä pyöritellessä bongata roikkuva hämppy pään vierestä. Haha.
Sunnuntai-iltana käytiin ihastelemassa auringon laskua Vaasan Mansikkasaarella.
Joskus joitakin asioita ei välttämättä tiedosta vasta kun tulevaisuudessa. Tajusin itse, kuinka varpaillani oikeastaan olin ollut edellisessä parisuhteessa. Oli ikään kuin tunne, että minulla oli jatkuva suorittaminen päällä. Ehkä yritin olla jotain muuta kuin itse oikeasti olen... Nykyisessä suhteessa olen pystynyt olemaan täysin oma itseni heti alusta alkaen ja olenkin yhtä hymyä vaan. Niin paljon samoja haaveita, tavoitteita ja ideoita. Jotenkin uusi, ja aika varmakin tunne. Maanantaina lähtöaamuna sain herätä valmiiseen aamupalapöytään, vaikka toinen kiirehti töihin yhdeksäksi. Ennen ruokailua kävin katsomassa miehelle kravatin tämän viikon lauantain ylioppilasjuhliin. Oli kyllä melkonen "mission impossible". Onneksi Vaasan Aukiasta löytyi mun paitaan sopivan värinen solmio. Vielä lounas ja kahvit murun kanssa, ennen kun suuntasin Onnibussilla kohti Helsinkiä.
Paluumatka osoittautuikin varsinaiseksi rannikkoajeluksi. Olin vahingossa varannut pidempikestoisen matkan, joka vielä kiersi suomen peräreiän kautta Helsinkiin. Bussi oli aikataulusta muutaman minuutin myöhässä. Juoksin pää kolmantena jalkana Kampista Helsingin rautatieasemalle. Jokelaan kun lähtee 30 minuutin välein juna, halusin ehdottomasti keretä siihen tiettyyn junaan, jotta pääsisin edes joskus nukkumaan. Aamulla oli tiedossa herätys töihin 4:45.
Ihanat rentouttavat pari päivää Vaasassa ihanien ihmisten seurassa piristää aina entisestään ja ei haitannut, vaikka yöunet jäi alle viiteen tuntiin. Lauantaina juhlitaan ylioppilaita!
Mukavaa viikon alkua!
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti