Morjesta!
Kaikki, siis se milloin haluan lapsia ja missä asun ja mikä on ammattini, oli selvää vielä muutama vuosi sitten. Vuosien aikana on kuitenkin tapahtunut paljon, ja nyt viime aikoina olen ihan oikeasti pohtinut, siis kahvikuppi kädessä omalla kotisohvallani sitä, mitä kerkeän tekemään ja mitä en. Kaikki ei välttämättä menekään niin, mitä mieleeni käsikirjoitin alle kaksikymppisenä lukiolaisena.
Eikö kuulostakin hullulta? Kuka sen sinänsä sinulle määrää, mitä saat missäkin iässä tehdä ja milloin on myöhäistä kokeilla jotain muuta? Ehkä suurimaat kysymykset pääni sisällä ovat olleet: mitä jos tämä ala (opettaja/rehtori) ei olekaan sitä mitä haluan loppuelämäni tehdä? Teenkö nyt turhaa työtä näiden meneillään olevien opintojeni eteen? Mitä jos haluankin vaihtaa alaa tai jopa tiedekuntaa? Kerkeänkö valmistumiseni jälkeen tekemään enää lapsia (tavoitteeni on, ennen kun täytän kolmekymmentä, saada jälkikasvua...)? Olenko edes satavarma lapsista? Kauhea vastuu?
Pidän ihanteena sitä, että ylemmän korkeakoulututkinnon suoritettua ja jonkun työkokemuksen jälkeen alani parissa, olisin valmis äidiksi. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on oma onnellisuus. Se, että saa tehdä niitä hommia mitä on aina halunnut ja että saa viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka saavat sinut tuntemaan tärkeäksi ja onnelliseksi, terveyttä unohtamatta. Tällä hetkellä olen superonnellinen. Toki onnellisuuden multihuipentuma hipoisi rajojaan saadessani asua saman katon alla rakkaan poikaystäväni kanssa, omakotitalossa. Yksin kahden hölmön villakoiran kanssa on aikaa pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä ja tällä hetkellä varmistelen itseltäni, mitä haluan oikeasti tehdä.
Juttelin kollegani kanssa tänään töissä siitä, miten me esikoiset olemme suorittajia. Jos päivän tehtävälista viimeisiä tiskejä myöten jää suorittamatta, ei mikään muu kuin alisuoriutuminen pyöri mielessä. Tästä johtuen uskon omaavani pienen epäonnistumisen pelon ja ehkä siksi en ole uskaltanut laittaa jalkaani joka oven väliin, vaikka oikeasti salaa olisin tahtonut. Onneksi mikään niistä ovista ei ole kokonaan sulkeutunut ja uskonkin uskaltavani kokeilla jonain päivänä jotain, mitä olen aina salaa haaveillut.
Happy weekend! ♥
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti