Kaksi viikkoa Onnin polvioperaatiosta

Heissuli vei! Onnin leikkauksesta on jo kulunut kaksi viikkoa. Tänään matkalla Vaasasta Jyväskylään Rasmus kävi Onnin kanssa Seinäjoen Evidensialla poistattamassa tikit. Haava näyttää siistiltä ja kauluriakaan ei enää tarvita. 

Leikkauspäivä oli aivan hirveää, näin tämän asian tiimoilta kokemattomalle koiran omistajalle. Leikkaus oli aamupäivällä. Jätettiin Onni lekuriin ja käytiin Biancan kanssa sillä välin tuhlaamassa aikaa Sisustuskahvila Rufuksessa ja tietysti Mustissa ja Mirrissä. Puoli yhden maissa Onni oli valmis ja noudettiin potilas. Reppana oli aivan pihalla ja ihmeissään. Ystävällinen eläintenhoitaja auttoi ja kantoi vilttiin käärityn Onnin autoon. Tehtäväksi sain toipilaan pidettävän lämpöisenä. Olin tehnyt aiemmin sillä viikolla hyvän ale-löydön Mustista ja Mirristä, kevytmetallihäkki. Siellä Onni sai matkustaa lääkäristä kotiin ja viettää tiiviisti seuraavat pari päivää. Automatkan Seinäjoelta Vaasaan Onni nukkuin lähes kokonaan, välillä uikutti ja pyöri. Sydäntä aina riipaisi kun uikutus kuulosti siltä että nyt oikeasti sitä sattuu. 

Kotiin päästiin. En tiedä miten, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain Onnin ja häkin roudattua kolmanteen kerrokseen. Bianca odotti autossa tämän ajan. Ajatukseni olivat täysin Onnissa. Mietin taukoamatta miltä pojasta tuntuu, kuinka paljon tekee kipeää vai uikutteleeko hämmennystään ja huonoa oloaan. Kyselin parilta kasvattajalta ja tutulta kokemuksia ja totesivat, että yön jälkeen koira on jo virkeämpi. Ja niinhän siinä kävi. Seuraavana aamuna Onni loikki hienosti kolmella jalalla ja satunnaisesti varaili painoakin operoidulle koivelle. Kaksi päivää leikkauksesta Onni käveli jo lähes normaalisti. Uskomatonta. Hihnaa oli silti pidettävä todella lyhyellä, sillä välillä tuntui, että tyyppi toipui liiankin nopeasti siihen nähden, että vielä parisen kuukautta menee, kunnes jalka on täysin luutunut. 

Onni sai lääkäristä mukaan leikkauspäivänä Metacamia kipuun, annostuksena kaksi kertaa päivässä ja niin monta milliä kun painoa koiralla on. Lisäksi sain reseptin Tramal nimiseen lääkkeeseen. Ohjeena sille oli kymmenen tippaa päivässä, tarpeen mukaan. Hain lääkkeen leikkausiltana, mutta sitä ei saatu millään alas. Ja lopulta päivän päästä osasinkin jo arvioida, ettei lääkettä olisi ehkä edes tarvinnut hakea. Tavallisen kipulääkkeen Onni otti hienosti, vaikkei sitäkään mielellään. 

Onni on toipunut erittäin hyvin leikkauksesta, nopeammin kuin osasin arvata. Silti, on oltava tarkka ja noudatettava ohjeita. Hyppimistä ja riehumista vältetään vielä jokunen viikko. Arviolta heinäkuun loppupuolella, maaliskuun alussa Onni on valmis taas normaalin mittaisiin lenkkeihin. Ihanaa! Luultavasti ei heti aksan pariin palata, mutta Tokoa tai Rally-tokoa ruvetaan treenailemaan. Biancan kanssa aletaan treenailemaan pieniä kotona helposti toteutettavissa olevia aksatreenejä. Lisäksi puudeleilla tulee olemaan ohjelmassa säännöllistä tasapainoilua.

Nukkumajärjestelyt oli tietysti toteutettava potilaan mukaan. Eihän toista voi yksin lattialle jättää nukkumaan, kun normaalisti saa tulla sänkyyn jos haluaa. 

Pian vaihtuu vuosi ja paljon on jo jännittäviä hetkiä luvassa!

-Jenna

Katsaus koiramaailmaan (ruoka, näyttely, lääkäri)

Moikka!

Ylihuomenna on viimein operaation aika Onnilla. Koira leikataan Seinäjoen Evidensialla. Häkki on käyty toipumista varten hommaamassa ja soittelin vielä eläinlääkäriin, miten kannattaa varautua paluumatkalle lekurista kotiin. Tuo yksi termiitti, eli the Queen B, sai raadeltua Onnin kevythäkin luukun, joten siitä boksista ei paljon iloa enää ole... Toisaalta kaulurin kanssa Onni ei olisi kyseiseen laatikkoon varmaan mahtunutkaan. 

Käytiin viikonloppuna pyörähtämässä Helsingin puppy showssa. Biancan ensimmäinen reissu kehämaailmaan. Ihme kyllä mulla oli rento fiilis, vaikken pennun kanssa ollut niin paljoa treenaillut kehäkipitystä ja seisontaa. Luotin kuitenkin siihen, että Bianca hoitaa homman ja niinhän siinä kävi. Neiti oli super. Niin reipas ja iloinen! Vähän mua harmittaa kun tuo niskaturkki on kulunut (ilmeisesti sittenkin vääränkokoinen panta kyseessä), muuten olisi pennussa ollut ROP-ainesta. Kunniapalkinto kuitenkin ja muuten hyvä arvostelu. Kyllä mulla on sijoituksessa lupaava narttu. ♥

Sekä kasvattaja että tuomari kehui pennun runkoa. Tähän vaikuttaa varmasti myös geenit, mutta uskon ruuallakin olevan vaikutusta. Bianca on syönyt kotiutuestaan lähtien, ensin totuteltu ja nyt pelkästään Mush Vaisto puppy-pullia. Ja tytölle maistuu, missä vain, vaikken minäkään olisi maisemissa. :)

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut paljon. Pian leikkauksen jälkeen päivittelen tänne toipumisesta ja yleensä lääkärikäynnistä. Nyt peukut pystyyn!

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Jenna

Seuraavien kuukausien suunnitelmat uusiksi

Moikka! Tässä samalla ensimmäisiä sanoja miettiessä mielessä pyörii se liikuttava hetki, kun Onni aamulla sai rauhoittavan ja hitaasti vaipui hetkelliseen lepotilaan. Siinä silitellessä Onnia ja istuessa hänen vierellään mietin, miten älyttömän rakas ja korvaamaton tuo koira minulle on. Empaattisen luonteeni johdosta vuodatin tietysti muutaman kyyneleen, vaikka kovasti yritin olla rohkea. En lähde tuomitsemaan itseäni herkkyydestä, koira on ensimmäinen, enkä koskaan ole vastaavassa tilanteessa ollut. Seuraava tilanne menisi luultavasti jo paremmin. Tiesin kuitenkin, että Onnilla oli kaikki hyvin ja toipuminen on edessä. 

Sitten itse asiaan. Luapsin kertoa teille meidän lääkärikäynnistä ja sen seuraamuksista. Ensin lääkäri tutki koiran raajat läpikotaisin kynsivalleja myöten. Pidettiin villaa kylkiasennossa ja tutkittiin puoli kerrallaan. Oikeaa polvea tutkittaessa havaittiin patellaluksaatio. Olin hetken hiljaa, sillä Onnin polvet on tutkittu kesän alussa hänen ollessaan reilu vuoden ikäinen ja molemmat polvet todettiin terveiksi. Kerroin tästä tietysti lääkärille ja ihmettelin asiaa, sillä jalan "pompottelua" ei ole ilmennyt. Kyseessä voi hyvin olla trauman aiheuttama luksaatio. Ihmettelin lisää, mutta olin hiljaa ja seurasin tarkasti lääkärin kopelointia. Aiemmin aikaa varatessa neuvottiin pitämään koiraa paastossa vähintään kahdeksan tuntia, noudatin ohjetta. Onni sai rauhoittavan ja pian se kannettiin kuvattavaksi. Voi rakas kun se tuotiin takaisin luokseni, häntä heilui, mutta raajaakaan ei jaksanut liikuttaa, pikkuisen pää nousi. 

Lääkäri pyysi minua katsomaan kuvia ja selosti tilanteen. Luksaation usein aiheuttamaa nivelrikkoa ei ollut onneksi vielä kerennyt ilmetä ja siksi suositeltiin leikkauttamaan jalka; ennuste olisi todella hyvä. Muutama puhelu ja seuraava työmaa onkin sitten paikan etsintä, missä Onnin polvi leikattaisiin.

Kyllähän tämä harmittaa ja kovasti. Oltiin juuri päästy hyvään vireeseen agilityn parissa ja tähtäimessä olivat ensi vuoden kisat. Aina ei voi kuitenkaan tietää mitä tuleva tuo tullessaan ja asioihin on asennoiduttava oikealla tavalla. Nyt meillä on edessä seuraavana leikkaus, jonka jälkeen lihashuoltoa, mm. uimista ja tasapainoilua. 

Vaikka virkoamista havaittiin, on Onni edelleen vähän uupelo, pian helpottaa. ♥

Olen itse vielä aika pihalla, mitä tarkalleen ottaen tulee tapahtumaan, mutta askel askeleelta mennään eteenpäin ja päivitän aina tilanteita tänne blogiin. Kysymyksiä etenemisestä saa lähettää minulle tänne tai facebookkiin. Myös instagram @astikainenjenna päivittyy usean kerran viikossa!

Mukavaa tiistaita!

-Jenna

Koirakuulumisia

Moikka moi! Joku varmaan onkin jo instagramin puolella huomannut kaksi ihanaa puudelia pönöttämässä uudenkarheat pompat yllään. Tilasin taannoin Biancalle, kohta viisi kuukautta täyttävälle pennulle Pomppa paddyn ja Onnille, joka ei niin kylmästä välitä, Jumppapompan. Pikku Been ensimmäinen peruspomppa kulutti höttöisen pentukarvan niskan päältä kohtalaisen huonoon kuntoon. Onneksi neiti on vielä pentu, eikä sen pitäisi olla suuri haitta pian koittavassa koiranäyttelyssä. Kyseessä tulee olemaan Biancan ensimmäinen (epävirallinen)näyttely ja odotan lasken jo päiviä! Vuosi sitten oltiin Onnin kanssa hönöilemässä kehissä ja tuloksena lauantailta VSP (vastakkaisen sukupuolen paras) sekä sunnuntaina ROP (rotunsa paras). Mutta hei! Täältä lisää infoa erilaisista Pomppa-malleista!

Bianca on mulla sijoituksessa ja se tekee kaikesta tulevasta jollain tavalla jännittävämpää. Odotan innolla ensi kesää ja virallisia näyttelyitä sekä ennen kaikkea sitä, millainen kaunotar tästä sydäntensulattaja tuittupäästä oikein kehkeytyy. Minusta on ihanaa saada niin sanotusti yhdessä kasvattajan kanssa kasvattaa koira ja seurata hänen elämänkaartaan. Koen jollakin tapaa myös suurta kunniaa saadessani olla vastuussa tästä villasta ja hänen hyvinvoinnistaan. Sijoitussopimukset liikkuvat ja elävät kasvattajasta ja rodusta riippuen, mutta ennen kaikkea tämä vaatii molemminpuoleista luottamusta ja valmiutta tehdä tiivistäkin yhteistyötä. Mikäli asuisin alle puolen tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta, vierailisin ihanien koirieni kasvattajien luona aina kun luvan saisi. 

Tulis vain nyt niitä suloisia pieniä kirpsakoita pikkupakkasia. Jo pelkkä pakkanen ja kuura tekevät maisemasta  talvisemman, kauniimman ja tietysti joulufiilistä nostattavamman. Ihanaa alkavaa viikkoa! 

-Jenna

Kuka määrää tahdin?

Morjesta!

Kaikki, siis se milloin haluan lapsia ja missä asun ja mikä on ammattini, oli selvää vielä muutama vuosi sitten. Vuosien aikana on kuitenkin tapahtunut paljon, ja nyt viime aikoina olen ihan oikeasti pohtinut, siis kahvikuppi kädessä omalla kotisohvallani sitä, mitä kerkeän tekemään ja mitä en. Kaikki ei välttämättä menekään niin, mitä mieleeni käsikirjoitin alle kaksikymppisenä lukiolaisena. 

Eikö kuulostakin hullulta? Kuka sen sinänsä sinulle määrää, mitä saat missäkin iässä tehdä ja milloin on myöhäistä kokeilla jotain muuta? Ehkä suurimaat kysymykset pääni sisällä ovat olleet: mitä jos tämä ala (opettaja/rehtori) ei olekaan sitä mitä haluan loppuelämäni tehdä? Teenkö nyt turhaa työtä näiden meneillään olevien opintojeni eteen? Mitä jos haluankin vaihtaa alaa tai jopa tiedekuntaa? Kerkeänkö valmistumiseni jälkeen tekemään enää lapsia (tavoitteeni on, ennen kun täytän kolmekymmentä, saada jälkikasvua...)? Olenko edes satavarma lapsista? Kauhea vastuu?  

Pidän ihanteena sitä, että ylemmän korkeakoulututkinnon suoritettua ja jonkun työkokemuksen jälkeen alani parissa, olisin valmis äidiksi. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on oma onnellisuus. Se, että saa tehdä niitä hommia mitä on aina halunnut ja että saa viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka saavat sinut tuntemaan tärkeäksi ja onnelliseksi,  terveyttä unohtamatta. Tällä hetkellä olen superonnellinen. Toki onnellisuuden multihuipentuma hipoisi rajojaan saadessani asua saman katon alla rakkaan poikaystäväni kanssa, omakotitalossa. Yksin kahden hölmön villakoiran kanssa on aikaa pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä ja tällä hetkellä varmistelen itseltäni, mitä haluan oikeasti tehdä. 

Juttelin kollegani kanssa tänään töissä siitä, miten me esikoiset olemme suorittajia. Jos päivän tehtävälista viimeisiä tiskejä myöten jää suorittamatta, ei mikään muu kuin alisuoriutuminen pyöri mielessä. Tästä johtuen uskon omaavani pienen epäonnistumisen pelon ja ehkä siksi en ole uskaltanut laittaa jalkaani joka oven väliin, vaikka oikeasti salaa olisin tahtonut. Onneksi mikään niistä ovista ei ole kokonaan sulkeutunut ja uskonkin uskaltavani kokeilla jonain päivänä jotain, mitä olen aina salaa haaveillut.

Happy weekend! ♥

-Jenna

Ruokailujuttuja

Heipparallaa ja hyvää pyhää! Ei sen suurempia, mutta pieniä muutoksia kuitenkin ruokintaan liittyen. Edelleen ollaan samalla, herkullisella ruokintalinjalla ja murkina maistuu sekä pennulle että "melkein aikuiselle".  Mush on toiminut meillä hienosti ja Bianca heittää kuperkeikkaa jokaisena ruoka-aikana. Onnilla oli joku hassu hetkellinen vaihe, että Kongi ei enää oikein kiinnostanut ja kotiin palatessani tuo muovinen kapine oli vain puolilleen tyhjennetty. Nykyään täytetty Kongi, eikä pelkästään oma vaan myös Biancan kelpaisi. Lähtiessäni omille asioille, laitan koirat nauttimaan antimistaan kauemmas toisistaan, ja kameran perusteella se on auttanut hillitsemään Onnia tunkemasta kirsuaan toisten herkkuihin. Eläinkaupasta sain taannoin vinkin, että kalutun luun sisälle voi myös yhtä hyvin laittaa nuo herkut. Tuumasta toimeen ja nykyään Onni saa oman Kongin sekä tuon kuvassa näkyvän täytetyn luun jäädessään keskenään Been kanssa. 

Päivittäiseen "normaalin ruokinnan" yhteyteen olen tuonut pari tippaa extraa. On täysin tavallista, että vanhetessa, etenkin paljon asfaltilla lenkkeilevien koirien anturat kovettuvat jonkin verran. Lisäksi haluan pitää ihon ja turkin hyvässä kunnossa. Kävin kyselemässä tuotteen perään, jolla olisi hyvä vaikutus edellä mainittuihin seikkoihin. Mustissa ja Mirrissä minut vietiin kuvissa esiintyvän Avital lohiöljyn luokse. Sillä ei pelkästään ole vaikutusta turkin ja ihon parempaan laatuun, vaan sen kerrotaan olevan hyväksi myös nivelille. Annostelu on selkeästi kerrottu pakkauksessa ja mukana tulee pieni mitta. Itse lisään annokset tuota öljyä aina iltaruuan sekaan. 

Lisään Onnin annokseen ruokalusikallisen, 10-120min vedessä pehmennettyjä pellavansiemeniä. Ne sisältävät paljon kuituja ja auttavat vatsaa toimimaan paremmin. 

Toivotan mukavaa alkavaa viikkoa, meillä jo tiistai-iltana koittaa matka Vaasaan!

-Jenna

Onnista tulee aikuinen

Heippa! Voisi olla aika kertoa jälleen vähän kuulumisia. Siitä on nyt hieman reilu seitsemän viikkoa, kun hain tuon pienen valkoisen prinsessan uuteen kotiin. Tuntuu, että neidillä meni hiukan kauemmin kotiutumisessa kuin Onnilla taannoin. Kaikki on siitä huolimatta mennyt hyvin ja tyttö alkaa olmaan melko sisäsiisti. Ikää on kuitenkin vasta reilu 14 viikkoa, joten eipä vielä voi olettaakaan, etteikö vahinkoja sisälle sattuisi. Onni taisi olla noin neljä kuukautta, ehkä vähän reilu, kun oppi sisäsiistiksi. Omaan kokemukseeni vedoten, urokset ovat helpompia kouluttaa sisäsiisteiksi kuin nartut. Urokset (tai ainakin Onni) ruikkivat useammin, ja aina ulos mennessä tuli pisu. Tällöin pääsin aina vahvistamaan oikeasta käytöksestä: ulos pissimisestä. Vahingon sattuessa sisälle, en huomioinut tilannetta mitenkään. 

Asia, josta tänään ajattelin teille jakaa kokemuksiani, on tuon rakkaan ensimmäisen villani muutos käytöksessä kesän jälkeen. Onni on aina ollut ihmisläheinen ja luottaa helposti siihen joka on lähimpänä (jos esimerkiksi minä olen poissa). Onni on myös pitänyt ja rakastanut leikkimistä muiden koirien kanssa. Jälkimmäisen piirteen parissa onkin tapahtunut käännös sitten loppukesän. Olen pohtinut, voiko tämä johtua Biancasta? Vai iästä? Villakoirat facebook-sivulla kyselin myös asiasta ja yksi arvaili Onnin olevan mustis Beestä sillä välin kun toiset veikkailivat pienen miehen olevan juuri siinä iässä, jolloin tuo käytösmuutos olisi normaalia. Löysin myös vertaistukea ryhmästä ja monet totesivat iän myötä koiran taas tasapainoittuvan. "Koirasta on tulossa aikuinen."

Käytöksessä huomasin muutoksia lähinnä lenkeillä. En itse koskaan kysy, saako koirani tulla tervehtimään vastaantulijaa ja hänen koiraansa. Biancan kanssa tietysti tilanne on eri, sillä pennun sosiaalistaminen on tärkeää. Mutta silloin tällöin näen vastaantulevan kehonkielestä, että hän haluaisi tulla morjestamaan minua ja koiriani oman koiransa kanssa. Eihän siinä mitään, antaa tulla. Ennen syksyä Onni tervehti aina häntä heiluen toisia ja nuuhki nätisti. Nykyään muutaman sekunnin tervehtimisen jälkeen (tai jos joku urpo omistaja kysymättä päästää koiransa meidän tykö...) Onni rähähtää. On ikään kuin tehtävä heti selväksi, kuka määrää kaapin paikan. Koirapuistoihin ei lähdetä enää oikeastaan ollenkaan, koska siellä on aina yksi kolmesta koirasta, yleensä uros, jonka Onni ottaa silmätikukseen. Tuttujen koirien kanssa Onni tulee edelleen hyvin toimeen. Ja tämä ärhentely on siis erityisesti kohdistunut toisiin uroksiin. 

Olen nyt neuvojen saattamana ottanut käytäntöön mielikuvituksellisen metrin kuplan Onnin ympärille. Toisin sanoen esimerkiksi agilitytreeneissä pyydän, ettei toiset koirat pääsisi metriä lähemmäs Onnia. Tosin onneksi koko treenitilanne on kaikille sama ja jokainen pyrkii välttämään kontakteja toisten koirien kanssa. 

Onni on mulle suunnattoman rakas. Joskus ihan liikutun, kun tuijotan nukkuvaa ja tuhisevaa villakasaa. Toivottavasti olen saanut osoitettua välittämiseni hälle. ♥

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

-Jenna