Moikka! Ihanaa kun on saatu nauttia auringonsäteistä muutama päivä. Keskiviikkona oli hiukan tuulisempaa. Silti nuo taivaan suurimman tähden välkkeet lämmittivät ihoa ja ajattelin, että olis hyvä tilaisuus (jälleen) lähteä Onnin kanssa tutustumaan luontoon. Pyysin pikkusiskoni mukaan.
Pakattiin kimpsut ja kampsut, Onnin autoiluhäkki kasaan ja menoks. Olin aiemmin tuona aamuna katsonut kohteen ja tällä kertaa halusin suunnata Komion luonnonsuojelualueelle. Rakastan luontoa ja sen aikaansaannoksia. Se osaa samaan aikaan olla niin kaunis, mutta myös pelottava.
Reittivaihtoehtoina oli Luutaharjun Samo (noin 6,5km) ja Pikku Samo (noin 3,5km). Ensin olin ajatellut meidän menevän tuon pidemmän eräreitin, mutta täytyy näin jälkikäteen todeta, että lyhyempi vaihtoehto oli oikein passeli.
Alkumetreillä Pikku Samo meni järven rantaan pitkin. Lokit, yksi sorsa ja kuikka poikasineen näyttäytyivät meille. Kuikka on mun lempilintu. Siitä tulee aina mieleen kesä, mökkeily, airon kevyt hipaisu järven pintaan, mökkisauna, grillaus ja upeat auringon laskut järvimaiseman taa. Näen niin selkeästi nuo kuvat mielessäni ja kuulen kuikan huutavan.
Ihanaa kun silloin tällöin reitin varrella on kylttejä, joihin on raapustettu polun nimi. Tiedän ainakin olevan oikealla tiellä. Yhdessä vaiheessa polkua noteerasin, että Onni oli kovin kiinnostunut jostakin hajusta. Pieni villahousu nuuhki ja nuuhki. Katsoin maahan polulle ja syke nousi välittömästi. Olen 95% varma, että sillä pienellä pätkällä reittiä oli poikennut meidän lisäksi jokun muukin... Ja se joku muu, oli ollut karhu. Kunnioitan tätä suurpetoa niin paljon, että annan hänen mielellään tallustella marjamättäillä, mutten koskaan halua joutua tuijotuskilpailuun tämän metsien herran kanssa. Tarkoitus oli syödä eväitä siellä jossain metsässä, mutta mulla meni hiukan pupu pöksyyn. Suosittelin siskolleni, että syödään ne sitten lähempänä autoa. Kerroin vasta myöhemmin, miksi en halunnut jäädä metsään syömään. Jäljet sitä paitsi eivät voineet olla kovin vanhat, koska edellispäivänä oli satanut koko päivän ja ylämäkeen jääneet jalanjäljet olisivat varmasti huuhtoutuneet pois.
Evästauko oli paikallaan maaliin tultua. Mukaan haettiin Jokelan K-Supermarketista suomalaisia mansikoita, karjalanpiirakoita sekä pillimehut. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä jätskille ja kahville.
Tuon reissun jälkeen varmistui ajatus siitä, että tahdon tehdä Onnille petotestin. Rakenteillaan oleva mökki Mikkelissä on alueella, jossa on tehty karhuhavaintoja. Liikutaan Onnin kanssa myös paljon metsässä. Haluan oppia tuntemaan, miten tuo koira reagoi vaaran ollessa lähellä. Yhteenveto siitä tulee varmasti kun testi on tehty ja kuva-/videomateriaalit on saatu. Testi suoritetaan viimeinen kesäkuuta, eli kun meikäläiselläkin tulee ikämittariin vuosi taas täyteen. :)
Ihanaa ja aurinkoista loppuviikkoa. Toivottavasti edes lämpötila pysyy Juhannuksen yli, pieni sadekaan ei niin haittaisi...
-Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti