Katsaus vuoteen 2016!

Vuosi 2016 on takana päin ja aika suunnata katseet tähän vuoteen. Viime vuosi oli melkoisen jännä, paljon tuskan, ilon ja rakkauden hetkiä täynnä. Alkuvuodesta mulla todettiin rasitusmurtuma, joka esti totaalisen liikkumisen vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen tuntuman mukainen urheilu. Muistan miten ahdistavaa oli, kun poikaystävä sulki oven perässään lähtiessään salille. Tuntui niin epäreilulta. Miltei vuosi siihenkin meni, että saatiin tämä rasitusmurtuma pois. Tai itseasiassa en ole vuoteen käynyt hölkkä/juoksu lenkeillä enkä edelleenkään uskalla, sillä joskus saattaa vielä tuntua pientä pistosta. Onneksi talven ajan juoksemisen sijaan pystyy harrastamaan muutakin, esimerkiski nivelille ystävällisempää liikuntaa, kuten hiihtämistä. Peruskoulun jälkeen asenteeni hiihtämistä kohtaan oli melkoisen pohjalla, sillä isä tyrkkäsi kainaloon äidin ylipitkät sukset, joilla ei päässyt lujaa. Nyt sain joululahjaksi rakkaalta uuden suksisetin sauvoineen päivineen! Vihdoin omat romppeet, jotka luistaa (niinkin hyvin, että perseelleni lensin alamäessä) ja millä on mukava suksia. 

Kesän jälkeen suurin mullistaja, pakko sanoa, meidän molempien elämässä oli Onni. Pieni musta kääpiövillakoira. Super energinen ja hurmaava pakkaus. Olin aivan tohkeissani ja odotin paljon suloisia ja mieltä lämmittäviä hetkiä. Noh, sanotaan näin, että ensimmäisten parin viikon aikana en kyennyt edes nauttimaan  Onnin kotiutumisesta, sillä hirveä huoli koko ajan siitä, onko pienellä kaikki hyvin. Ajoittain kävi mielessä, tuleeko tuosta rääpäleestä koskaan kunnon kansalaista... Ensimmäinen koira ja en tiennyt mitään pennun kasvattamisesta. Hetki toisensa jälkeen huomasin Onnin oppivan paljon asioita, nopeasti. Perus käskyt istu, maahan, tassu, villapöksy handlasi jo 10 viikon ikäisenä. Neljän kuukauden vanhana opittiin jo sisäsiistiksi. Johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä sekä ystävän tukea tarpeen tullen tämäkin kouluttaminen vaatii. Onneksi minulla oli koirakriisihetkinä Minttu, rakas naapuri neuvonantajana. ♥

Vuoteen mahtui kaiken kaikkiaan paljon hetkiä perheen ja läheisten kanssa. Lautailua ja hiihtoa, saavutetut opintopisteet, työharjoittelu ruotsin opettajana sekä paljon muita hyviä hetkiä ja makuelämyksiä. Otetaan vielä kuvakatsaus viime vuoteen.

Nyt on aika aloittaa pakkailut ja lähteä taas alkuvuodeksi opiskelemaan. Haikeaa, sillä niin moni minulle tärkeä asia jää tänne Etelä-Suomeen. Onneksi Vaasassa on pari hyvää ystävää ja kavereita ja ONNEKSI Onnimanni tulee mukaan. ♥ Uusi vuosi tuokoon tullessaan jälleen paljon ilon hetkiä ja uusia haasteita. Alkuvuosi tulee olemaan toivottavsti jännittävä ja syksyllä tiedossa yliopiston vaihto Jyväskylään.

Hyvää alkanutta vuotta!

-Jenna

Kuulumisia viime viikonlopulta!

Kauan odotettu "messari" on ohi. Osallistuttiin Onnin kanssa meidän toiseen pentunäyttelyyn, joka kesti kaksi päivää. Lauantain jälkeen mä hetken mietin, jaksaakohan tuo pieni puudeli vielä huomisen, eli sunnuntain. Onneksi kävi niin kuin toivoinkin. Onni oli todella reipas ja molempina aamuina kello kuusi innoissaan lähdössä mukaan, sunnuntaina ehkä jopa aavistuksen energisempi!

Ennen viikonloppua käytiin Onnin kasvattajan luona trimmauksessa Siilinjärvellä. On onni kun saa kasvattajalta näin hyvää tukea ja neuvoja! Suuret kiitokset korvaamattomalle Virpille! Matka Siilinjärvelle kesti mennen tullen yhtenään lähes yhdeksän tuntia. Mutta sillä dieselin hinnalla saa mukavemman reissun aikaan kun kävisin trimmauttamassa tuon nöpön täällä Vantaalla paikan päällä.

Lauantaina herätyskello soi varttia yli kuusi. Koira ulos, aamupala nassuun, meikki naamaan ja mekko päälle ja menoks. Mentiin junalla messukeskukseen. Melkonen matka Kivistöstä Pasilaan. Minä, koira (joka tahtoo tervehtiä kaikkia ja nuuskia joka kolkan...), suuri reppu, piknik tuomiset, retkituoli ja Onnin boksi. Kädestä ei puuttunut enää kuin lappu "Tarvitsen rahaa, koirani on vakavasti sairas".

Kasin pintaan saavuin paikanpäälle ja hetken hengähdin, kunnes oli aika viimeistellä Onnin turkki kehää varten. Meillä oli pienellä porukalla leiri pystyssä ja minä kipitin yläkertaan kympiltä pentukehiin. Onni pieni mies niin tomerana ja reippaana! Kauniisti ravasi edestakaisin ja ympyrää. Okei, kyllä pari pomppuakin taisi tulla, mutta niitä kuuluu pentukehässä näkyäkin. Tuomari ihastui pikku villiksen temperamenttiin ja asenteeseen. Onni oli paras urospentu rodustaan, mutta ROP (Rotunsa Paras) kehässä voiton vei ihastuttava pikkuinen narttupentu, jolla myös oli energiavarastot kohdillaan!

Lauantaina VSP & KP

Sunnuntaina taas kello oli soimassa kuudelta. Muuten sama kaava kuin lauantaina, mutta suhattiin taksilla messukeskukselle. Heh. Onneksi Onni lauantai-iltana nukkui paljon ja yönkin kuin tukki. Sunnuntaina aamulla taksissa sylissäkin vetäs nopeat tirsat. Ja siinäkös ne patterit latautukin. Pikkunen oli kyllä niin innoissaan ja energiaa täynnä ettei mitää rajaa! Turkin viimeistelyn jälkeen oli taas aika kipittää messukeskuksen yläkertaan ja astella pentukehiin. Ja niin Onni jälleen ainakin vastakkaisen sukupuolen paras. Jännitys tiivistyi. Oltiin samaisen nartun kanssa ROP kehässä ja niin siinä sitten kävi, nimittäin rakas Onnimanni oli ROP!! Jihuu!

Päästiin kokeilemaan ryhmäkehiä. Onnin menossa ei moitteita, hienosti kantoi itsensä. Ei saatu ryhmäkehässä sijoitusta kuitenkaan, mutta niin onnellinen aikaisemmista tuloksista ja ylipäätään siitä miten kivasti meillä meni. Ja tärkeintä tietenkin, että Onnillakin oli hauskaa. <3

Sunnuntaina ROP & KP

Viikonloppuun mahtui myös yksi kiva juttu. Olin tilannut Bestikseltä Onnille kokohaalarin talvea ja kurakelejä varten ja viimein se saapui perille! Löysin kyseisen firman facebookista, muiden suosittelemana ja puollan kyllä itsekin kyseistä yritystä! Huolellista ja siistiä jälkeä, asu on helppo pukea eikä karvat jää väliin. Puvun valmistajakin niin mukava ja antoi aina väli-informaatiota, missä mennään. Mä halusin Onnille asun vuoreksi lämpötikin, jotta kovemmillakin pakkasilla voi huoletta antaa pojan viipottaa menemään. Suosittelen tutustumaan firman kotisivuihin, mitä tuotteita ja palveluja he tarjoavat www.bestisasut.fi!:)

Lisäksi meillä on Onnille Rukkan töppöset. Pysyvät hyvin jalassa vetskarin ja tarran ansiosta ja nämäkin helppo laittaa jalkaan, pienen harjoittelun jälkeen. 

Ihanaa viikonloppua!

-Jenna

Mihin se ruokahalu katosi?

Jossain aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin, miten tuolle yhdelle villapöksylle ruoka maistuu. Tuntui että pieni pentu söi saman verran ruokaa mitä itse painoi. Huokailin helpotuksesta, kuullessani muiden tarinoita siitä, miten nirsoja heidän puudelinsa ovat. Tämä ei silloin koskenut minua ja Onnia. Ruokahalu oli, mutta eipä ole enää.

Onni on nyt kuusi ja puoli kuukautta, noin kolmekymmentä senttiä korkea ja neljä kiloa. Eli sopiva kääpiö ikäisekseen. Se hirmuinen syömäkone muuttui yhtäkkiä ruokahaluttomaksi. Miksi? Ensimmäinen ajatus tulee tietenkin mieleen, että sillä on jokin hätänä, kipeä tai vatsavaivoja. Onni on kuitenkin erittäin pirteä ja jaksanut käydä hyvin lenkeillä ja leikkiä tuttujen koirakavereiden kanssa ja herkut (tottakai...) maistuu. Ajattelin, että onko siitä nyt tullut nirppanokka, joka on ilmeisesti monen villakoiran tyypillinen piirre. Kerran heivasin nappuloiden sekaan jauhelihaa ja voitte vain arvata miten siinä kävi. Nappulat kupin ympärillä ja osa kupissa, mutta jauhelihat oli kummallisesti hävinneet...

Kysyin neuvoa tutulta, jolla on toyvillakoira. Heillä oli ollut ongelmia myös pennun syömisen kanssa. Tuli vinkki, että kannattaa kokeilla nappuloiden vaihtelua. Sama tylsä nappula saattaa kyllästyttää. Ohjeena tuli myös, että kannattaa kokeilla tiettyjä ruoka-aikoja. Tai että tarjotaan ruokaa säännöllisesti ja jos ei kelpaa, otetaan ruoka hetken kuluttua pois ja myöhemmin uusiksi. 

Lähdin seuraavana päivänä koiranruoka ostoksille. Tilauksessa on jo entuudestaan Hill'sin t/d kuivanappulaa, joka tutkitusti ehkäisee hammaskiven muodostumista. Täällä lisätietoa nappulasta. Poikkesin Mustiin & Mirriin. Olin ottanut selvää yhdestä uutuus tuotteesta ja kokeiluun halusin Nutriman Health Skin+ kuivanappulaa. Tuotetta kuvaillaan seuraavasti: "Holistinen, hypoallergeeninen ja funktionaalinen täysravinto on suunniteltu koirille, joilla on herkkä iho tai vaativa turkki. Se ei sisällä turhia täyteaineita, vaan se on valmistettu low grain -reseptillä, luonnollisista ja laadukkaista raaka-aineista, jotka hellivät koirasi ulkoista ja sisäistä hyvinvointia monipuolisesti. Kun koirasi saa ravinnostaan kaiken tarvitsemansa, se näkyy ulospäin elämänilona, voimana ja aktiivisuutena.". Eli pian meillä on Onnille kolmea eri kuivanappulaa tarjottavana. 

Lisäksi sain tältä samaiselta tutulta ehdotuksen, että kanankaula on heidän junnulle suurta herkkua. Okei, otetaan sitäkin kokeiluun. Kanankaulassa on vain luuta seassa, joten sitä ei suositella kuin kerran viikossa ja 1-3 kpl. Pyörähdin miehen ollessa sound bar ostoksilla Peten Koiratarvikkeessa. Mukaan nappasin MUSH B.A.R.F. 800 gramman kanankaula pussin sekä luuttomia kanapullia. Täällä voit käydä tutustumassa lisää heidän tuotteisiin. Ja mikä parasta, kyseessä on suomalainen perheyritys! Nämä ovat pakastettuja tuotteita. Kana- sekä ennestään meidän pakasteesta löytyvät Oscar mahapullat annan pääosin jäisinä. Kanankaulat sulatan ja annan sellasenaan täydennyksenä. Homma on aika sotkuista, joten kannattaa opettaa koira syömään tätä sanomalehden päällä. 

Nyt laitan vielä sekaisin näitä sekä entisiä nappuloita, jotta Onni tottuu uuteen. Sen jälkeen ajatuksena tarjota pelkästään tätä, Hill'siä tai Canagania.

Aloitin siis Onnin kanssa aikuisen koiran ruokarytmin. Peten Koiratarvikkeessa vinkattiin, että pentu on jo sen ikäinen, että kaksi annosta ruokaa päivässä riittää. Ja ruoka-annoksia voi pienentää. Onnin ruokahaluttomuuteen voi olla sekin yksinkertainen syy, ettei pentu enää kasva tai suurin kasvuvaihe on ohi, joten hänellä ei vain ole niin kova nälkä. 

Ekan päivän Onni vähän ihmetteli että mikä tää juttu on kun ei oo kuppi nappuloita täynnä 24/7 tarjolla. Kävi kuopimassa ruokakupin paikkaa. Täytyi kuitenkin pysyä lujana. Seuraavana päivänä Onni söikin aamulla kaiken kerralla ja illalla! Eiköhän me se ruokarytmi vielä täydelliseksi hiota ja Onni tottuu uuteen rutiiniin. 

Reipas pieni mies jaksoi kävellä hienosti reilu seitsemän kilometrin lenkin! Inhottaa vaan nää monen päivän saderumbat. Odotellaan saapuvaksi postissa Onnille mittatilauksena koko haalaria lämpötikillä. Siitä kirjoitan sitten, kun on testattu.

Mulla alkaa nyt vklp ja tänään suuntana Pori. Onni menee mummolle ja ukille hoitoon. ;)

-Jenna

Isä, isi, iskä, pappa, faija...

Tänään on se päivä, kun juhlitaan isää. 

Jokaisen isä on varmasti jollain tapaa erilainen ja ainutlaatuinen. Mun isi on mulle erityinen monesta syystä. Vaikka on mun täydellisellä isillä yks huonokin puoli, kuten lyhytpinnaisuus, joka tosin on venytetty muiden sisarusten toimesta kestävämmäksi. Mutta silti, mun isi on panas.

Isi on mun alakouluajoilta saakka tukenut ja tsempannut, sekä koulun että futiksen kanssa. Joskus tsemppaaminen on ollut rakentavaa ja joskus ehkä vähän sellasta ei-niin-rakentavaa, mutta yleensä tähän on ollut myös oma tiedostamani löysyys ko. asian parissa. Eli mä oon todennäköisesti "lintsannut" jostain, mistä olen itse ollut vastuussa. Kaikista parhaiten mieleen jäi isin toteamus "Ei hitto sie olit paska, ihan hävetti olla siellä kentänlaidalla", kun yhden futismatsin aikana hölmöilin varmaan ainakin sata kertaa ja päästin varmaan längeistä maalin tai jotain muuta yhtä hienoa. Vaikka isi onkin sanonut asiat paikotellen suoraan, osaa se olla kilttikin ja parempaa tukea ja tsemppiä en ole muilta koskaan saanut. 

Seuraavaksi lyhyt paketti siitä, miks mun isi on panas: 

- Niin kuin aikaisemmin sanoin, isi on tukenut mua mun harrastusten parissa. Toin ala-asteen toisella luokalla lapun, missä kerättäisiin kasaan futisjengi 94-95 vuonna syntyneiden tyttöjen kesken. Isi myöntyi heti ja oli täysin mukana. Myös niinä vaikeina päätösaikoina, kun piti vaihtaa jengiä oman kehityksen kannalta, isi oli tukena kun valmentaja ja osa jengistä piti mua joukkuepetturina. 

- Isi on vienyt mua fyysisten loukkaantumisten takia lääkäriin. Nauranut, kun näki kuhmun mun otsalla tai kuvas tirskuen kun heräsin polvitähystyksestä.

- Isi on painostanut mua koulun kanssa ja asettanut mulle niitä rajoja, joista silloin olin erimieltä, mutta nykyään kiitollinen. Ei sitä koskaan tiedä, jos olisin saanut huidella menemään miten sattuu ja Wilmamerkinnöistä ei oltais kiinnostuttu. En olis välttämättä edes yliopistossa, kuka tietää?

- Isi on myös tarjonnut aina sitä rahallistakin tukea edelleen yliopistoaikoina tarpeellisiin asioihin, kuten ruoka, koulutarvikkeet ja kirjat. Tietää, että jos hätä tulee, ei kuole nälkään. Isi auttaa.

- Isille perhe on kaikki kaikessa. Lappireissut on aina parhaita kun koko perhe on ollut kasassa ja isi on heitelly mua lumikasaan tai tökannyt sauvalla mun yläpuolella olevaa puuta niin, että sain kaikki lumet niskaan. Ihan sairaan ärsyttävää (silloin). Mutta koska isi on savolainen, kävin poimimassa wikipediasta tähänkin faktat tiskiin "Kielteisenä piirteenä savolaisiin liitetään kierous, joskin Anne-Maria Nupposen väitöstutkimuksen mukaan kyseessä ei ole varsinainen petollisuus." Ja tähän lisäten, mun tyynyn alta löytyi joskus Toivon vaippa, huom. käytetty vaippa... Isi koettaa myös kaikin keinoin peleissä jujuttaa voittaakseen. 

 - Isi on osannut aina laittaa hyvää ruokaa.

- Ja isi rakastaa mun äitiä. ♥

Mun isi nauraa paljon ja on nimenomaan tuommonen kiero, mutta silti, sen ulkokuoren sisältä paljastuu maailman kiltein, välittävin, huolehtivin ja mahtavin isi. Se on opettanut mua nauramaan itselleen, kantamaan vastuun sekä vastaamaan itse teoista ja seuraamuksista. Isi pienistä onnistumisista saattaa joskus todeta, että "kyllähän tuo nyt pitäisikin osata" mutta jos saavuttaa jotain vähänkin suurempaa ja vaativampaa isi on innoissaan ja kannustaa eteenpäin!

Isi on tehnyt mun futisvuosista leikekirjaa ja päiväkotiajoilta mulle on parhaiten jäänyt mieleen, kun isi soitti mulle nukkumaan mennessä kitaraa ja lauloi Pelle Miljoona - Hyvää yötä maailma. Oikeasti elämäni parhaimpia hetkiä. 

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä vielä kuvia mun isästä ja yhteisistä hetkistä:

 Koko perheen reissu Roomaan.

 Isi ja Onni.

Meidän isi, panas isi.

Hyvää isänpäivää isi, olet rakas! ♥

-Jenna