Retki metsässä kera puudelin ja siskon ja...

Moikka! Ihanaa kun on saatu nauttia auringonsäteistä muutama päivä. Keskiviikkona oli hiukan tuulisempaa. Silti nuo taivaan suurimman tähden välkkeet lämmittivät ihoa ja ajattelin, että olis hyvä tilaisuus (jälleen) lähteä Onnin kanssa tutustumaan luontoon. Pyysin pikkusiskoni mukaan. 

Pakattiin kimpsut ja kampsut, Onnin autoiluhäkki kasaan ja menoks. Olin aiemmin tuona aamuna katsonut kohteen ja tällä kertaa halusin suunnata Komion luonnonsuojelualueelle. Rakastan luontoa ja sen aikaansaannoksia. Se osaa samaan aikaan olla niin kaunis, mutta myös pelottava. 

Reittivaihtoehtoina oli Luutaharjun Samo (noin 6,5km) ja Pikku Samo (noin 3,5km). Ensin olin ajatellut meidän menevän tuon pidemmän eräreitin, mutta täytyy näin jälkikäteen todeta, että lyhyempi vaihtoehto oli oikein passeli. 

Alkumetreillä Pikku Samo meni järven rantaan pitkin. Lokit, yksi sorsa ja kuikka poikasineen näyttäytyivät meille. Kuikka on mun lempilintu. Siitä tulee aina mieleen kesä, mökkeily, airon kevyt hipaisu järven pintaan, mökkisauna, grillaus ja upeat auringon laskut järvimaiseman taa. Näen niin selkeästi nuo kuvat mielessäni ja kuulen kuikan huutavan. 

Ihanaa kun silloin tällöin reitin varrella on kylttejä, joihin on raapustettu polun nimi. Tiedän ainakin olevan oikealla tiellä. Yhdessä vaiheessa polkua noteerasin, että Onni oli kovin kiinnostunut jostakin hajusta. Pieni villahousu nuuhki ja nuuhki. Katsoin maahan polulle ja syke nousi välittömästi. Olen 95% varma, että sillä pienellä pätkällä reittiä oli poikennut meidän lisäksi jokun muukin... Ja se joku muu, oli ollut karhu. Kunnioitan tätä suurpetoa niin paljon, että annan hänen mielellään tallustella marjamättäillä, mutten koskaan halua joutua tuijotuskilpailuun tämän metsien herran kanssa. Tarkoitus oli syödä eväitä siellä jossain metsässä, mutta mulla meni hiukan pupu pöksyyn. Suosittelin siskolleni, että syödään ne sitten lähempänä autoa. Kerroin vasta myöhemmin, miksi en halunnut jäädä metsään syömään. Jäljet sitä paitsi eivät voineet olla kovin vanhat, koska edellispäivänä oli satanut koko päivän ja ylämäkeen jääneet jalanjäljet olisivat varmasti huuhtoutuneet pois. 

Evästauko oli paikallaan maaliin tultua. Mukaan haettiin Jokelan K-Supermarketista suomalaisia mansikoita, karjalanpiirakoita sekä pillimehut. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä jätskille ja kahville.

Tuon reissun jälkeen varmistui ajatus siitä, että tahdon tehdä Onnille petotestin. Rakenteillaan oleva mökki Mikkelissä on alueella, jossa on tehty karhuhavaintoja. Liikutaan Onnin kanssa myös paljon metsässä. Haluan oppia tuntemaan, miten tuo koira reagoi vaaran ollessa lähellä. Yhteenveto siitä tulee varmasti kun testi on tehty ja kuva-/videomateriaalit on saatu. Testi suoritetaan viimeinen kesäkuuta, eli kun meikäläiselläkin tulee ikämittariin vuosi taas täyteen. :)

Ihanaa ja aurinkoista loppuviikkoa. Toivottavasti edes lämpötila pysyy Juhannuksen yli, pieni sadekaan ei niin haittaisi... 

-Jenna

Villauutisia

Moikka moi!

Onni täytti toukokuussa vuoden verran ja tähän mennessä ollaan käyty yhteensä kuudessa näyttelyssä. Kolme pentunäyttelyä ja kolme virallista. Mukavia tuloksia ja arvosteluja tuo pieni villa on saanut. Eilen, sunnuntaina kuitenkin voisi sanoa, että aukaistiin meidän tili. Onni sai varasertin! Se tuntuu aloittelijalle iha huikealle saavutukselle! Mustissa kääpiövillakoirissa varsinkin on todella kova kilpailu.

Yksi olennainen osa villakoiran, etenkin näyttelyvillan omistajan elämää on turkin hyvän kunnon ylläpitäminen. Tähän asti olen pessyt Onnia noin viikon välein. Nyt kerran parissa viikossa, riippuen keleistä ja siitä, kuinka paljon merkkailut osuu omiin (siis villan) jalkoihin... 

 ♥

Ennen pesua käyn turkin harjalla, kammalla ja karstalla läpi niin, että villa on selvitetty kokonaan. Tällöin on huomattavasti helpompi pesun jälkeen siirtyä kuivaus+karstaus prosessiin. Tässä vaiheessa tsekkaan yleensä myös korvat, ettei niissä näy liikaa karvaa. 

Sain aikaiseksi jotain, mikä mun on pitänyt hommata aikoja sitten. Ostin Petenkoiratarvikkeesta vihdoin tehoföönin! Paluuta vanhaan ei missään nimessä ole. Tämä laite helpottaa kuivaamista todella paljon ja jättää lopputuloksenkin siistimmäksi. Säästyy rutkasti aikaa ja vaivaa. Mulla käytössä Phoenix Zephir, joka osoittautuu monen muunkin suosikiksi. Onni ei tuosta föönaamisesta kovin pidä, eikä ole koskaan pitänytkään... Muuten antaa puhaltaa, mutta kun korvat pitäisi saada suoraksi, alkaa venkoilu.

Pesun jälkeen leikkaan vielä kynnet, ovat hiukan pehmeämmät ja menevät helpommin poikki. Toki jos pesuväli on noin kaksi kertaa kuukaudessa, on kynsien leikkuu silti kerran viikossa. 

 Valmiina leikeltäväksi... :)

Mynämäeltä tuliaisena siis varaserti! Ja mulla reikä sormessa. Ekaa kertaa kasailin matkapartnerin kanssa näyttelytelttaa ja yllätys yllätys, mulla sormi taitosten välissä...

Koiraa hankkiessa jotkut totesivat, että kannattaisi ottaa joku helppohoitoisempi (tällä siis viitaten turkin hoitoon) rotu. Tottakai mietin tarkkaan, mitä turkinhoito tuo tullessaan. Tutustuin netissä videoihin ja kaikenmaailman palstoihin villakoiran turkinhoidosta. En epäröinyt. Pakko sanoa, että tuo puunaus on superterapeuttista. Nyt on varsinkin ihan parasta, kun muut paitsi pesun voi tehdä ulkona. Ei kulkeudu leikeltyjä karvoja niin paljon sisälle. 

Viimeisimmän näyttelyn tuomari lausui arvosteluun: "...vielä hoikassa kunnossa..." ja trimmireissulta sain neuvon painon lisäämiseen. Olen antanut Onnille perusnappulaa maksimi annoksen päivässä (2x vähän reilu desi). Poikkesin jälleen Petenkoiratarvikkeeseen ja kävin kysymässä neuvoa mitä ruokintaan kannattaisi lisätä. Minulle suositeltiin aktiiviselle koiralle tarkoitettua nappulaa, jossa on enemmän proteiinia. Lisäksi pieni annos Mush Vaistoa kumpaankin annokseen päivässä. Tälläisellä ruokinnalla on siis tarkoitus pitää paino hyvänä pidempään, eikä nopeasti nostaa sitä. 

Musta tuntuu edelleen, että päivä päivältä tuota hömppää ja koko rotua rakastan aina vain enemmän ja enemmän, mutta se on kuitenkin normaalia villakoiran omistajan tunnetilaa. 

Mukavaa alkuviikkoa, toivottavasti saadaan myös aurinkoista säätä!

-Jenna

Unelmia ja koulukirjoja

Heipähei! Tänään muistiinpanoja behavioristisesta pradigmasta tehdessä mietin, miksi tätä teen. No syy on selkeä. Tässä on mun tulevaisuus. Tätä mä haluan tehdä. Työskennellä sekä ruotsin että terveystiedon opettajana. Myöhemmin tähtäimessä on rehtorin virka. Luon itse tulevaisuuteni ja siihen tarvitaan just tätä "eeposta".

Kuitenkin. Innostun helposti ja aidosti. Kun puhutaan miehen kanssa ensimmäisestä yhteisestä asunnosta, alan kaivamaan heti aatteita siitä, millaisen kämpän haluan. Tällä hetkellä ajatuksena ja tavoitteena meillä on mun (koska mulla menee varmaan vuosi pidempään) valmistumisen jälkeen ryhtyä bongailemaan kivoja tontteja, hakata paalut maahan ja siitä sitten koota talo kasaan. Siis ihan oma talo. Ajatelkaa. 

Olen pienestä pitäen haaveillut omasta omakotitalosta ja pihasta, jonne voin istuttaa kukkia, päästää koira(t) vapaana juoksemaan, kestitä ystäviä ja nauttia sunnuntaiaamuisin kahvit aamuauringon lämmittämällä terassilla. En oikein ole kerrostaloihmisiä. Tarvitsen omaa rauhaa ja tilaa sekä talon sisä että ulkopuolella.

Myöhemmin varttuessani olen tykästynyt ruuan laittoon ja sillä silmällä vihjaillut, että saisin ideoida keittiön. Olen myös valmis hyppäämään sisustajan saappaisiin. Alkuun ei ole tarvetta isolle talolle, sillä ekassa asunnossa tuskin koko elämää tullaan viettämään. Silti on kiva suunnitella ja piirtää ajatukset mielessä, millaisessa kiinteistössä sitä voitaisiin yhdessä aikaa viettää. Tämäkin plääni sopii meille kummalekin paremmin kuin nenä päähän. :)

Koluan joskus ajanvietteeksi ja pieneksi motivaation lähteeksi opiskeluihin esiin sivustoja jotka muistuttavat minua unelmistani. 

Jos nyt pitäisi jostain valita talomalli, olisi se varmaankin Kannustalolta ja mallia Helmi. Puutalo alkuun olisi varmaan järkevä ja edullisempi ratkaisu.

Pyörin myös Topi keittiöiden sivuilla samalla kuvitellen itseni tuolla, tekemässä ruokaa minulle ja hänelle. 

Olen aina pitänyt Iittalan ajattomista Teema ja Essence astiastoista. Pentik tekee ihania keittiöliinoja, niitä aion jo nyt hankkia Jyväskylän vuokrakämppääni.

 Lasiterassi on sellainen, jonka ehdottomasti haluan. Siellä voi jo aikasin keväällä nauttia aamukahvit ja leivät sekä syödä maukkaita kesän antimia sateen ropinan alla, lyhtyjen valaisemassa tunnelamssa tietenkin. Tälläkin kertaa hakusanaksi Googleen naputin "lasiterassi" ja ensimmäisten nettisivujen joukossa oli Lumon lasiterassit. 

Lasiterassin sisustukseen nyt valitsisin ehdottomasti Pentikin Saagaa... Olen lapsesta saakka pyörähdellyt joinakin vuosina lapissa perheeni kanssa ja halajan sinne aina joka vuosi uudestaan. Syksyllä olisi ihana käpertyä tuon harmaan torkkupeiton alle.

Totesin äidilleni, etten osaisi päättää, tahdonko esimerkiksi keittiöstä modernimman vai maalaishenkisemmän. Tällä hetkellä olen enemmän modernimman kannalla. Mutta mistä sitä tietää, että olen samaa mieltä muutamien vuosien päästä? Tai että tuleeko talo sittenkin kivestä ja onko se yksi kerroksisen sijaan kaksi kerroksinen?

Haaveita saa ja pitääkin olla. Itse saan unelmieni ääneen puhumisesta lisää motivaatiota ja asennetta. Tyhjästä tämä kaikki ei synny, tiedän sen. Siksi juuri nyt on tehtävä töitä ja opiskella (ja koittaa säästää) ahkerasti, jotta saan myöhemmin kokata, peitellä lapseni  ja nauttia lasin kuohuvaa lasitetulla terassilla, unelmieni (ensi)talossa. Ja ennen kaikkea ajaa mukavasta työpaikasta kotiin. 

Kivaa alkuviikkoa! ♥

-Jenna

Sisustamisen alkua

Moikka moi!

Pakko heti tähän alkuun hehkuttaa. Pyörähdettiin kolmen ihmisvoimin tänään Klaukkalan Taikatassussa. Onnilla oli tiedossa polvien tarkastus ja silmien peilaus. Olen Onnin kotiutumisesta saakka tavannut käydä tuolla pienellä klinikalla. Henkilökunta on mukavaa ja kaikinpuolin palvelu kohdillaan. Ja myös tänään, kotiin jäi vietäväksi terveen koiran (polvet 0/0 eikä todettuja perinnöllisiä silmäsairauksia) papereiden lisäksi hyvä mieli. Odotustilassa oli tarjolla pientä purtavaa sekä kahvia, kyllä kelpasi. Tuntuu, että tuommoisilla pienemmillä klinikoilla on jotenkin "henkilökohtaisempi" ote ja ilmapiiri aavistuksen rennompi. Mutta tämä on vain minun kokemus ja mielipide. 

Joulukuussa 2016 Helsinki Puppy Show ja Voittaja Puppy Show. Tuloksina VSP ja ROP.

Noniin, sitten itse asiaan. Mulla jatkuu opinnot syksyllä toisessa kaupungissa, Jyväskylässä. Pääsin hyvissä ajoin etsimään asuntoa, sillä tiesin jo keväällä, että muutto tuonne kauniille kaupungille Päijänteen helmaan olisi edessä. Tuntuu kyllä vähän hölmöltä maksaa asunnosta vuokra jo heinäkuussa, mutta en tahdo joutua enää tilanteeseen, ettei vuokra-asuntoa meinaa millään löytyä. Varsinkin kun en viihdy missä tahansa kämpässä, soluasunnosta puhumattakaan. 

Vaikka pidän ulkoilusta, kaupungilla hengailusta, matkustelusta ja niin edelleen, vietän suurimman osan ajastani varmasti kotona. Siksi on erittäin tärkeää, että koti on viihtyisä ja mieluinen paikka sekä opiskeluun, kavereiden kestimiseen että rentoutumiseen. Olen jo käännellyt erilaisia ideoita, mitä esimerkiksi kylppäriin haluaisin. Värimaailma tulee olemaan jotakuinkin mustavalkoinen, joten myös sen yksityiskohdat tulevat jatkamaan samaa linjaa.

Olen laatinut jonkinlaista listaa (yllä oleva kuva), mitä tyyliä tahdon kylppärissä tuoda esille. Päällimmäisenä ajatuksena on tietysti mahdollisimman pitkälle suomalaisuus tai suomalaisen yrittäjän tukeminen, vaikka koollaasista löytyykin tuo valkoinen pieni punottu kori Hemtexiltä. 

Pyyhkeet, käsisaippuat, harmaa kylpyhuoneenmatto sekä mustavalkoinen kangaskori ovat Pentikiltä. 

Oikeassa alakulmassa on upeaa, yksilöllistä käsityötä. Vielä ei omasta omaisuudesta näitä kauniita töitä löydy, mutta tuo "kynttilälautanen" olisi ihana yksityiskohta tuikkuineen. Tuias Unique Handicrafts tekee kauniita ja persoonallisia tuotteita pääosin dreijaamalla. Täällä lisää tietoa yrityksestä, kannattaa tutustua. :)

Vasen yläkulma. Metallinen kori. Tämän löysin googlettamalla "suomalaisia sisustusliikkeitä". Domdom.fi on kahden suomalaisen sisaruksen perustama yritys. He myyvät myös suomalaisia tuotteita. Seuraava lause on lainattu heidän kotisivuiltaan "Oma tuotemerkkimme Monamii Design perustuu samoille arvoille kun toimintamme Domdomissa – halusimme luoda uutta, kotimaista, kestävää ja kaunista skandinaaviseen kotiin. Monamii Designin kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa, ja valikoima tulee pikkuhiljaa monipuolistumaan erilaisiin kodin tuotteisiin."

Pakko myöntää, mutta en tiennyt Balmuirin olevan suomalainen yritys. Superihania tuotteita. Käväisin taannoin Stockmannilla tutustumassa tuotteisiin ja tuoksut oli ihania. Tuommoinen, mikä kuvassa esiintyy, on saatava kylppäriin. 

Odotan vain, että pääsen käymään tässä kuussa uudessa rempatussa vuokrayksiössäni ja suunnittelemaan seuraavaksi millaisen keittiön pöydän ja tuolit rustaan ostoslistalleni! Sohva ja sänky ovat jo tallessa. :)

Mukavaa torstai-iltaa!

-Jenna