Uusi tulokas

Heippa! Varmasti moni teistä onkin jo somessa huomannut, että minun ja Onnin seuraksi muutti viikko sitten valkoinen kääpiövillakoira Bianca. Pikkuneiti on kotoisin Kuopiosta ja hänen kokonimensä on White Dotts Bachelorette. Varsin pippurinen mimmi leikeissään. 

Tiesin jo Onnia hankkiessa, että haluan kaksi (villa)koiraa. Uuden pennun hakureissulla ja sitäkin ennen tiesin, että nyt osaan jo jotain pennun alkuvaiheista ja siitä, miten pentu käyttäytyy ja oppii. Villakoirathan ovat erittäin älykkäitä ja oppivaisia. Pikku B osaakin jo istua hienosti. Pelkästään ihmiset eivät poikkea toisistaan esimerkiksi luonteen perusteella, vaan myös koirat ovat yksilöitä. 

Ensimmäinen viikko Biancalla uudessa kodissaan on takana päin. Onnin kotiutumisaikoja muistellen, pieni mies kotiutui ehkä hiukan nopeammin ja jo toinen yö oli huomattavasti helpompi kuin Beellä. Neidin kolme ekaa yötä olivat vähän levottomampia, joskin toinen toistaan parempia. Loppuviikosta yöt nukuttiin jo putkeen (23-06) ja hyväksyttiin se, ettei sängylle ole asiaa vasta kuin oppii itse sinne hyppäämään. Uskon ja luulen, että B:n kohdalla tilanne saattoi olla myös vähän epäreilu, sillä Onni saa nukkua vieressäni. Sohvalle ja sängylle saa tulla, kunhan neidin oma motoriikka siihen kykenee. 

Bianca on omalla tavallaan rohkeampi kuin Onni tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin, mutta uikutusta ja dramatiikkaa on vähän enemmän. Onni taas oli heti reippaampi liikkuessaan kadulla hihnassa. Bianca puolestaan iskee välillä liinat kiinni, mutta kimityksellä ja kehumisella sekä nameilla saadaan tyttö taas liikkeelle. Molemmat ovat äärettömän sosiaalisia ja kun saavat tervehtiä vastaantulijaa, menee tilapäisesti omat kädet ja koirien hihnat solmuun. 

Ruoka meillä maistuu kummallekin mainiosti. Päivän normi rutiini on jotakuinkin seuraava: herätys, aamupissa/-kakka, ruoka, (minä menen takaisin nukkumaan ja Onni myös), itsekseen touhuamista, unien jatkaminen, ulos, peuhaus, uni, ulos, ruoka... Beellä on pissahätä tähän mennessä ollut aina kun herää ja päikkäreiden jälkeen vien tytön aina ulos. Kun tarpeet tehdään ulos, kehun kovasti. Sisälle kun niitä luonnollisesti vielä tulee, en huomioi. 

Lyhykäisyydessään arki on nyt viikon jälkeen alkanut sujumaan hyvin ja Biancassa on sopeutunut uuteen laumaansa. Onnin kanssa tulevat hyvin toimeen, vaikka koulutustilanteet täytyy varata kourallisella nameja Onnille. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja tähän liittyen minulla ja Onnilla onkin huomenna jännä päivä! Kirjoitan siitä lisää tällä viikolla!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Jenna

Omasta mielestä kaunis - tavoite saavutettu

Moikka! Mä harkitsin todella pitkään, kirjoitanko tästä aiheesta. Ajattelin kuitenkin, että ehkä tästä edes joku saa ahaa-elämyksen ja saa omatunnolleen täysin uuden perspektiivin. 

Sain noin vuosi sitten ajatuksen, että haen missikisoihin. Ja kuulinkin muutamalta taholta, että olisin loistava ehdokas. Perinteinen, vaalea, hyvän mittainen ja "oikeanlaiset" elämänarvot. Aiettani en sen suuremmin edes lähipiirissäni tuonut esille, sillä halusin että teen asian tiettäväksi vasta kun jotain konkreettista on tapahtunut. Käytiin ottamassa ihanan Hennan kanssa uikkarikuvat lähes kymmenen asteen pakkasessa Saimaan rannalla. Tykättiin otoksista ja meistä esiin kuvissa tuli kaunis luonnollinen ilme, ja kuten ohjeissakin mainittiin, liikaa tälläytymistä tuli välttää. Taittelin siis vain suoristusraudalla hiusten latvat ja kasvoilla ilmettäni korosti ainoastaa meikkivoide, kevyt kulmakynäys ja ripsiväri. Olin jo melkein varma, että voisin päästä jatkoon 50 parhaan joukkoon. Odotukset olivat kuitenkin liian korkeat. Jälkikäteen kun asiaa ajattelee, uskon, ettei hakemukseeni sen kummemmin välttämättä edes perehdytty, sillä minullahan ei ole aikaisempaa kokemusta esimerkiksi mallina työskentelystä. Pettymys valtasi mielen hetkeksi. Koin olevani sopiva henkilö Miss Suomi finalistiksi.

Haaveenani oli tämän kilpilun kautta päästä ennemmin tai myöhemmin vierailemaan ala- ja yläkouluissa, pitämässä kauneusvalistusta noin 5.-9.-luokkalaisille. Ahdistaa ihan oikeasti katsoa, kun nuoret peruskouluikäiset ja lukiolaisetkin vertailevat toisiaan ja koittavat saada itsensä näyttämään paremmalta, keinolla millä hyvänsä. Sopusuhtainen mielletään lihavaksi ja samalla tyrkytetään solisluita esille näyttääkseen mahdollisimman laihalta. Itse en ole koskaan joutunut lihavaksi solvauksen kohteeksi. Tai hetkinen, totesihan pappani kerran, että olen lihava, vaikka silloin harrastin jalkapalloa noin 7-9 kertaa viikossa. Onneksi en siitä ottanut itseeni kun tiesin, ettei asia ole niin. Sen sijaan aknestani olen kuullut ne kuuluisat pitsanaama-eikö sinulla ole varaa mennä kasvohoitoon-kommentit. Tiedostin iho-ongelmani ja äidin ja isänkin kanssa mietittiin kaikki keinot maan ja taivaan väliltä sen parantamiseen. Antibioottien, lääkevoiteiden, kasvohoitojen ja valehtelematta satojen, ehkä jopa tuhannen euron rajaa hipovan kulutuksen jälkeen päädyin itse määrätietoiseti siihen kurinalaiseen lääkkeeseen. 

Tuon roaccutan-kuurin jälkeen ihoni oli ihanan sileä eikä näpyn näppyä missään. Ajattelin, että nyt voisin laittaa sen hakemuksen Suomen suurimpaan kauneuskilpailuun. Olin myös hyvässä kunnossa, 174 cm ja alle 70 kiloa. Mutta, kuten aiemmin jo mainitsin, en tullut valituksi 50 parhaan joukkoon. Hetken tuumasin, ja ajattelin että haen ensi vuonna uudestaan, mutta sitä ennen haen Rauman pitsimissi-kilapiluun hakemaan kokemusta. Tässäkin tie tyssäsi saapuneeseen sähköpostiviestiin "Kiitos hakemuksestanne, mutta...". Sillä samalla sekunnilla tuota viestiä lukiessani kysyin itseltäni: miksi haen näihin kisoihin?

Oliko pohjimmiltaan syynä se, että halusin näyttää kaikille ikävyyksiä suustaan päästäneille, että "Katsokaa mihin minä pystyn!"? 

Heräsin tähän itse ja ajattelin sitä, mitä oma äitini oli sanonut isälleni hakiessani missikisoihin "Miksi pitää näyttää itseään koko kansalle ja asettua vertailun kohteeksi?" Niin, miksi? Tämän jälkeen tajusin, että itsevarma nainen tietää kyllä itse olevansa kaunis ja saavuttavansa tavoitteet ilman, että koko kansan tarvitsee samaan aikaan vertailla sinua muihin. Minulla on omat lempparimissit ja olen ihaillut erityisesti sitä, miten jotkut heistä, viime vuosikymmenien misseistä ovat matkanneet "köyhienmaahan" ja käyneet piristämässä paikallisia. 

En ole todellakaan hylännyt ajatusta siitä (kunhan olen urallani päässyt edes jonkinlaiseen alkuun), että lähden kiertämään kouluja ja keskustelen nuorten kanssa siitä, mikä on kaunista. Ulkoisen kauneuden lisäksi tärkeintä on tietysti se sisäinen kauneus. Ja tulevaisuuden urahaaveeseeni (rehtori) nojaten, haluan edes jollakin tapaa saada kiusaamista minimoitua ja luoda enemmän yhteishenkeä sekä opettajien että oppilaiden kesken. 

Pisteenä i:n päälle laitan alle vielä kuvia, joissa hymyilee mielestäni kaunis, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin olevan nuori nainen, joka sallii itselleen myös niitä herkkupäiviä. Lisäksi haluan kiittää nykyistä poikaystävääni siitä, että hyväksyt minut juuri sellaisena kuin olen ja kuinka tuet sata prosenttisesti kaikissa valinnoissani, joihin tarvitsen toisen apua/mielipidettä, niin koira-, työ- kuin kouluasioissa. ♥

Tässä todistusaineistoa Hennan kanssa otetuista kuvista keskellä Suomen talvea. (c)Henna Astikainen

Rakastakaa itseänne juuri sellaisina kuin olette, älkääkä antako toisten moitteiden vaikuttaa itseenne tai tulla valintojenne tielle. Haalikaa ympärillenne ihmisiä, jotka oikeasti välittävät ja ymmärtävät ja ovat iloisia saavutuksistanne, kateus on turhaa. ♥

-Jenna

Kuivamuonasta raakaruokintaan

Moikka!

Ollaan Onnin kanssa kotiuduttu Jyväskylään ja viimein pääsen aloittamaan postaukseni tästä kuuluistasta aiheesta, etenkin villakoirien parissa...

...nirso koira, mikä päänvaiva. Eikö? Nappuloiden vaihtamista merkistä toiseen, jatkuva neuvojen kyseleminen ja pähkäily koiran ”syömishäiriöstä” sai minut kiinnostumaan raakaruokinnasta. Menin Mushin sivuille ja luin kokemuksia raakaruokinnan aloittaneista. Sekaan mahtui, yllätys yllätys myös villakoiria. Raakaruokinnan aloittaminen on saanut monen sydämeltä kiven tippumaan, myös minun.

Suositeltavaa on, että raakaruokaan totutellaan pikkuhiljaa, mikäli koira ei ole sitä ennen saanut. Täällä siihen erittäin selkeät ja hyvät ohjeet. Onnin kanssa aloitettiin totuttelu kuten ohjeissa kerrotaan. Pikkuhiljaa, aina määrää lisäten. Meillä tosin kävi niin, että Onni söi nappuloiden seasta vain ne parhaat palat, eli lihat. Muutamana ensimmäisenä päivänä Onnilla oli vatsa hiukan löysällä, mutta tasaantui nopeasti. Ulosteen määrä väheni noin kolmanneksen, joka on myös normaalia.

Kolmas viikko pelkällä raakaruualla on ohitse ja en voisi tyytyväisempi olla. Otin kuvia annoksesta postaustani varten ja samalla kuulen takaa kärsimätöntä pilputusta tyylin ”Anna nyt jo sitä ruokaa!”. Onni tulee aina vierelle odottamaan ja seuraamaan tarkasti pullien muussausta.

Sekaan laitan aamuisin muutaman pienen nokareen kylmäpuristettua kookosöljyä ja iltaisin teelusikallisen pellavansiemeniä, noin 15 minuuttia vedessä pehmennettyinä. Kookosöljyllä on vaikutusta muun muassa turkin kuntoon ja sitähän voi käyttää sellaisenaan suoraan turkkiinkin. Pellavansiemenet sisältävät raakaruokinnassa huomioon otettavia kuituja. 

 Itse laitan aina heti annoksen syötyä uuden satsin sulamaan jääkaappiin. Joskus ruoka on otettava sulamaan vielä huoneenlämpöön 30-60 minuuttia ennen saantia.

Meillä Onnin annoksiin kuuluu aamuisin neljä pullaa Vaisto vihreää ja iltaisin kolme Vaisto vihreää ja kaksi Vaisto mustaa pullaa. Lisään mustia pullia pari päivässä annoksiin, sillä ne sisältävät vähän enemmän rasvaa ja Onnin painoa pitäisi vielä nostaa muutama sata grammaa ja tästä Vaisto mustasta saa muun muassa apua siihen. 

On ollut niin huojentavaa huomata, että Onni syö paljon paremmin kuin koskaan aiemmin. Ei ole tarvinnut stressata joka päivä siitä, miksi ruoka ei maistu. Onnin paino on myös noussut reilu 100 grammaa ja (mielestäni) eron tuntee myös kun tunnustelee hänen runkoaan. Aiomme aloittaa Onnin kanssa agilityn ja parempi olisikin, että luiden ja nahan lisäksi löytyisi myös massaa. :)

Ensi viikolla tapahtuukin jänniä, sillä meidän lauma kasvaa uudella tulokkaalla. Valkoinen kääpiövillakoiran pentu muuttaa keskiviikkona. Saapa nähdä, miten nämä kaksi tulevat toimeen. Odotukset ovat erittäin positiiviset, sillä onhan Onni kaikkien kaveri!

Mukavaa keskiviikkoa!

-Jenna

Laiskan sunnuntain laiska päivällinen

Välillä tulee opiskeluaikoina sekä varmasti myös työelämässä hetkiä, jolloin motivaatio katoaa ja koittaa väkisin keksiä jotain muuta tekemistä kuin se työ tai nyt mulla esseen rustaaminen. Just nyt mä haluaisin vain pestä tuon puudelin ja lähteä sen jälkeen pitkälle lenkille... Onni kuitenkin kuorsaa tuossa vieressä vatsa täynnä, joten pesuhetki saa odottaa vielä tovin. (Onneksi) muistin, että mun piti laittaa tänne ohje hyvään ja helppoon kana nachovuokaan. Joten keksimpäs tekemistä esseen sijaan!

Tuossa jonkun aikaa sitten olin taas puoliviikkoa Vaasassa ja silloin sunnuntai oli löhöilylle varattu. En jaksanut ajatella mitään hankalia ruuanlaittoreseptejä samalla, kun laiskuuden multihuipentuma oli vallannut koko kehon. Lounasaika käytettiin hyväksi murun vanhempien luona. Olin pitkään himoinnut nachovuokaa ja ajattelin, että nyt voisi olla sopiva hetki valmistaa sellainen. K-Citymarketin kautta ajettiin takaisin Palosaareen ja myöhemmin illalla mä kävin tän mehevän vuoan kimppuun. 

Kana nachovuoka-nimitys tuli multa, vaikka alkuperäisessä reseptissä sitä kutsutaan nimellä Nachopelti. En siis käyttänyt alustana peltiä, koska halusin tarjoilla dinnerin pienemmässä astiassa, josta olisi helpompi lappaa partsilla ruokaa omalle lautaselle. Nachovuokaan tarvitset:

maissilastuja

punasipulia

maustamattomia broilerin filesuikaleita

rypsiöljyä (paistamiseen)

maissinjyviä

tomaattisalsaa

mustapippuria

sulatejuustoa (esim Valion Koskenlaskija Cheddar)

tomaattia

avocadoa

limetti

tuoretta korianteria (itse korvasin enemmistön basilikalla)

Ensimmäisenä kaada maissilastut vuokaan. Ruskista kana öljyssä. Lisää pilkottu sipuli ja maissinjyvät. Kuumenna vielä hetki ja lisää hiukan pippuria ja salsa. Levitä seos maissilastujen päälle ja nokaroi pinnalle cheddartuorejuustoa (mulla meni koko purkki). Kuumenna uunissa 200 asteessa noin kymmenen minuuttia. Pilko tomaatti. Lohko myös avocado, jonka päälle purista limen puolikas. Tarjoa vuoka tomaattien, avocadojen ja korianterin kanssa.

Jollekin muulleki maistuis.

Vielä viisi päivää niin pääsen taas Vaasaan! Suunnitelmissa on reissu Mikkeliin ja minnekäs muuallekaan kuin asuntomessuille... :)

Mukavaa viikonloppua!

-Jenna

Pidennetty viikonloppu Pohjanmaalla

Heipparallaa! Viikonloppuna ainakin mun instagramin etusivu täyttyi tuttujen Ruisrock päivityksistä. Upea kesäinen sää taisi helliä koko Suomea ainakin sosiaalisen median perusteella. Me lähdettiin myös Onnin kanssa reissuun, Vaasaan. Tiedän, että mulla ja Rasmuksella tulee olemaan yhteinen aika toisinaan kortilla, sillä mulla alkaa opinnot eri paikkakunnalla, missä taas hän asuu. Nyt (ja tietysti jatkossakin) on siis otettava jokainen hetki ja ilo irti niistä hetkistä kun kerkiämme näkemään. 

Mentiin Onnin kanssa Vaasaan jo torstai-illaksi. Tietenkin tilaisuus käytettiin hyväksi ja koukattiin Rassen vanhempien kautta, sillä hyvää ruokaa oli tarjolla. :) Perjantaiksi oltiin koko loppuilta murun töiden jälkeen varattu veneilylle. Aivan ihana ja kaunis ilma, tuulta hädintuskin metriäkään sekunnissa. Onni oli mukana moottoriveneessä ensimmäistä kertaa ja pieni mies oli kuin vanha tekijä. Ainoana miinuksena reissun jäljiltä oli punkit. Kuvitelkaa, viisi punkkia noukin irti tuosta mustasta karvapallosta! Yäk! Onneksi sillä on lääke eivätkä punkit olleet kiinni ihossa, ainoastaan möyrivät villassa. Mutta vähän mä nukuin varauksella ja aavistuksen vainoharhaisena seuraavat yöt, kun tuo yksi nukkuu mielellään meidän välissä tai jalkopäädyssä. 

Lauantaina oli merivoimien 100-vuotis juhla ja käytiin porukalla ihastelemassa sotalaivoja. Lisäksi Vaasan hovioikeudenpuistikko oli täynnä ihania ruokakojuja, mistä sai mukaan nopean ja pienen lounaan. "Kulttuurihetken" jälkeen me nuoremmat (minä, Rassen, sen veli ja tyttöystävä) tultiin siihen tulokseen, että myös tänään olis hieno keli lähteä veneilemään. Niimpä kotiuduttiin kaupungilta, pakattiin tavarat ja ajettiin venesatamaan. Onni pääsi loppuillaksi parhaaseen hoitopaikkaan Rassen vanhempien luokse. ♥

Mulla on aina paluumatkalla Vaasasta niin onnellinen olo, etten edes muista tämmöistä tunnetta kokeneeni vuosiin. Lopuksi kuvaputki menneistä päivistä. :)

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! ♥

-Jenna

Paras synttäriviikonloppu koskaan. ♥

Juhannuksen jälkeinen viikko meni, todella nopeasti. Sain viettää kokonaiset kymmenen päivää murun kanssa. Alkuviikosta mulla oli yksi työvuoro hoidettavana, mutta se meni sukkelasti. Keskiviikolle suunniteltiin reissu Helsinkiin. Pakkasin kaikki objektiivit (kolme kappaletta) kameroineen mukaan ja arvatkaa vaan mitä juna-asemalla tajusin, eihän mulla ole akkua mukana. Siellä se oli kotona, laturissa. Hetken kädet puuskassa istua möllötin junassa. Teki mieli melkein heittäytyä X asentoon keskelle junan lattiaa, mielenosoitukseksi. Noh, ei se maailma tähän kaadu ja kaikesta huolimatta meillä oli ihana päivä yhdessä, Suomen pääkaupungissa.

Ei siis kuvia Helsingistä, mutta seuraavan päivän reissusta Porvoosta sain räpsittyä "matkamuistoja". Porvoo on kaunis kaupunki, erityisesti vanha kaupunki. Mukulakivet, pienet kapeat kujat idyllisillä pikku putiikeilla saa meidän lisäksi turistit ihailemaan näkemäänsä. Salaa haaveilen, että saisin joskus vielä asua tuossa ihanassa, puoleensa vetävässä kaupungissa. 

 Onni niin nätisti istuu paikoillaan ravintoloissa. Mun pieni mies. <3

Perjantaina olikin juhlapäivä. Mulla tuli ikämittariin yksi vuosi lisää. Ei kyllä tunnu yhtään 23-vuotiaalta.  Nyt vihdoin odotettu miniloma oli edessä. Oltiin Rasmuksen kanssa varattu keväällä suite Järvisydämestä perjantai-lauantai yöksi. Saavuttiin paikan päälle kuuden pintaan. Molemmilla oli hirmuinen nälkä ja ensimmäisenä heti avainten noudon jälkeen suunnattiin syömään. Ahmittiin vatsat täyteen hyvää ruokaa ja nautittiin lasilliset. Kylpylään ei keretty perjantai-iltana, joten sen vuoro olisi seuraavana aamuna. Sää oli ihana. Tuuli tyyntyi ja järven aallot kevyesti liplatti laituria vasten. Ruokailun jälkeen kylpy omassa porealtaassa ja istuskelua omalla terassilla. 

Järvisydän palveli meitä kaikinpuolin erittäin hyvin. Kaunis ja tunnelmallinen paikka. Hyvät ruuat ja aamupala sekä mukava palvelu. Suosittelen kaikille, jotka kaipaavat rentoutumista, kauniin Suomen luonnon äärellä.

Lauantaina spa-hetken jälkeen ajeltiin syntymäkaupunkiini, Savonlinnaan. Oli ikävä lörtsyjä. Treffattiin mun setä perheineen ja extempore hypättiin mini laivaan, Savonlinnan ympäri-risteilylle. Savonlinna on ehdottomasti parhaimmillaan kesällä ja vierailun arvoinen kaupunki. Syötiin tietysti lounaaksi ne lihalörtsyt ja risteilyn jälkeen jälkkäriksi mulle omenalörtsy ja murulle vaniljalörtsy. Ai että. Nyt on hyvä startata auto kohti Mikkeliä ja seuraavaa yöpymispaikkaa. 

Vaikka mulle iski yllättäen joku kummallinen kesälenssu, nautin kaikin voimin meidän viimeisestä yhteisestä kesäillasta hetkeen. Saunan jälkeen lähdettiin soutelemaan lähes tyynelle järvelle. Kyyvesi antoi taas parastaan ja kameran rulla täyttyi auringonlaskukuvista. Oli hiljaista ja koko illan kruunasi vierellä uiskentelevan kuikan laulu. Onneksi oli kamera mukana ja sain hetken talteen. 

Aamukahvit, pakkaus ja matka takaisin kohti E-Suomea.

Matkalla takaisin Tuusulaan olen äidiltäni kuullut kehuja yhdestä pitseriasta Mikkelin lomassa. Nyt oli hyvä tilaisuus pysähtyä lounaalla tuossa kyseisessä paikassa. Kannatti poiketa, niiiiin hyvät pitsat! Varmaan parhaimmasta päästä, mitä Suomessa olen syönyt. InStile Mannilla on aivan vitostien varrella vajaa puolentunnin ajomatkan päässä Mikkelistä. Maalaishenkinen paikka ihanalla miljööllä. Tätä suosittelen ehdottomasti kaikille pitsan ystäville! 

Kymmenen päivää yhdessä rakkaan kanssa meni liiankin nopeasti ja oli vaikeaa päästää hänet matkaan takaisin Vaasaan. Työt kuitenkin kutsuvat ja kyllä me taas pian näemme. 

Paras synttäriviikonloppu koskaan. ♥

-Jenna